Kun oppii omalla kohdallaan ihan hyvään, sen voi reflektoida toisiin. Aivan kuin minä itse en ole täydellinen, ei sellainen ole kumppanikaan. Ihan hyvä riittää kyllä, varsinkin, jos hän on vilpittömästi yrittänyt. Kumppanikin tarvitsee joskus kirjaa ja kaakaota.
Kumppanuudesta
Aluksi olin hirveän epäluuloinen kaikkia kohtaan, mutta loppua kohden uskaltauduin rentoutumaan. Mutta siellä huomasin sen mikä omalla osallaan järkytti minua. En olekaan yksin pääni kanssa!
Yksin yhdessä
Auttakaa! Auttakaa nyt joku, hyvä luoja auttakaa! Voi kun voisin vaipua unohduksiin, voi kun tätä kaikkea ei olisi tapahtunut. Olen tehnyt hirveitä, peruuttamattomia virheitä elämässäni. Miten kaiken saisi pyyhittyä pois, onko ainoa tie kuolema? Ahdistus kiristää sisuskaluja solmulle, henki ei kulje, pakko vain maata kippurassa, suojassa kaikelta pahalta. Yritän heijata itseni uneen, että voisin olla... Continue Reading →
VKO 11: Kumppanuus ~ Connectedness
Yhteisöblogin kuvaus
Blogia kirjoittaa kuusi kaksisuuntaista mielialahäiriötä tai skitsoaffektiivisuutta sairastavaa henkilöä, ja jokaisena arkipäivä ilmestyy yksi kirjoitus. Ensimmäiset viisi viikkoa kirjoitamme kukin vuorollamme kumppanuudesta, toivosta ja optimismista, identiteetistä, elämän merkityksellisyydestä ja voimaantumisesta. Näiden jälkeen jokainen meistä jatkaa haluamillaan aiheilla, ja kirjoittajaksi voi tulla myös uusia henkilöitä. Emme käsittele teksteissämme arkoja aiheita, kuten politiikkaa. Pyrimme omalta osaltamme vähentämään stigmaa ja tukemaan kuntoutumista. Jokainen kirjoittaa omista kokemuksistaan ja noudattaa parhaansa mukaan yhteisiä arvoja ja vertaisryhmän toimintaperiaatteita: Kuuntele, kannusta, kunnioita, kiitä :). Toimimme tiiminä.
Arjen supersankari
Olen aina tosissani, mutten koskaan vakavissani.
Vielä matkalla
Sain 24-vuotiaana kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin. Olen kokenut pelkoa, vihaa ja surua sairauteni takia. Olen saanut voimaa, onnea ja rakkautta taistellessani tätä vastaan. Tiedän, ettei kamppailuni kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa ole ohi. Tiedän myös, että monet onnelliset hetket ovat edessäpäin. Monet asiat ovat elämässäni epäselviä, mutta usko asioiden järjestymiseen on vahva.
Valon ja varjon leikki
Haluan näyttää esimerkkiä siitä, ettei sairautta pidä hävetä, ja siksi kerron siitä avoimesti. Haluan auttaa muita, kenties arempia ja sulkeutuneempia sairaita. Haluan poistaa mielisairaudelta stigman. Haluan olla vapaasti, iloisesti, jopa röyhkeästi juuri niin hullu kuin olen, ja haluan käyttää sitä sanaa kenenkään sitä pöyristelemättä.
Elämää sivusta katsojana
Miksi valitsin otsikoksi ”Elämää sivusta katsojana?” Olen tehnyt sen virheen että olen katsonut elämän menevän ohitse, tarttumatta mahdollisiin tilaisuuksiin.
Vuoristoradasta kirjoittamisen kautta elämään
Nyt se sitten alkaa! Kauan suunnittelemamme yhteisöblogi. Tämä on elämäni ensimmäinen blogikirjoitus ja olen aivan täpinöissäni! Olen aina pystynyt kommunikoimaan paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla. Tunnen olevani omalla alueellani. Olen pian 43-vuotias kahden lapsen äiti ja sosionomi. Tällä hetkellä en tee oman alani töitä, vaan olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, teen muutaman tunnin viikossa hyllytystyötä ja opiskelen ylempää... Continue Reading →
Yhteisöblogi – vertaistukea toipumiseen – opinnäytetyö
"Toivon todella, että yhteisöblogistamme on apua ja hyötyä tulevaisuudessa niin lukijoille kuin kirjoittajillekin. Muistakaa siis kommentoida rohkeasti omia kokemuksianne niin saadaan tästä blogista vastavuoroinen ja kaikki osapuolia hyödyttävä. " - Mira K, opinnäytetyön tekijä, Savonia
Mielen mainingeista 