Kissa on loppukesällä laihtunut ja kurjan oloinen. Kiikutan sitä eläinlääkäriltä toiselle tavattoman ahdistuneena. Sisäelinultrassa löytyy paha sappivaiva, johon kissa ehkä kuolee tai sitten ei. Tuntuu, että kuolen kohta itsekin. Syötän kissalle lääkkeitä ja toivon parasta, pelkään pahinta. Äkkiä olen ihmeen hyväntuulinen, vaikka hetki sitten ajattelin, että henki lähtee ahdistuksen takia. Kissakin vaikuttaa tokenevan hiukan. Ehkä... Continue Reading →
Iloa ja tukea vapaaehtoistoiminnasta
Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta. Olen 24-vuotias. Sairauden kanssa olen paininut kohta kuusi vuotta, mutta silti sen kanssa oleminen tuntui vuosia vaikealta. Koen omalla kohdallani sen johtuneen riittämättömästä tukiverkostosta sekä vertaistuen puuttumisesta. Kokeilin yhtä vertaistukiryhmää pian diagnoosini jälkeen, mutta en... Continue Reading →
Ihastumisen hurmiossa
Miten rakkaus ja ihastuminen saakaan voimakkaat tunteet esiin. Olen ihastunut monesti se on ollut kaukoihastusta. Todellakin kuvitelmaa eikä todellakaan molemminpuolista. Tämä lähinnä silloin kun olen ollut sairaana, herkillä fiiliksillä. Mutta sitä tuntee niin ja kuvittelee että olisi molemminpuolista. Minulla on tuntosarvet herkässä mitä tulee tunteisiin. Saatoin ihastua vaikka metrossa johonkin, tuli sellaiset tunteet kuin olisi... Continue Reading →
Osastohoito teki hyvää mutta jäi kesken
Hakeuduin melkein kuukauden mietinnän jälkeen taas osastolle. Vointi on niin itseni kuin kumppaninikin mielestä huonontunut ensin hitaammin viimeisen puolentoista vuoden ja sitten nopeammin viime kuukausien aikana. Minulla on itsetuhoisuutta, passiivista ja joskus impulsiivista itsemurha-ajattelua, sekä yleinen vointi on romahtanut sen vuoksi kun en nuku kunnolla. Mielialahäiriöpolilla minulla on kontakti vain lääkäriin joka on tavattavissa joskus... Continue Reading →
Ensilumikin satoi maahan aavistuksen hitaammin
Tarkastelemme tässä blogitekstissä mielenterveyttä ja hieman siihen liittyviä haasteita, yhdistäen pohdintaan omia luovia tekstejämme. Ajatus lähti liikkeelle vaikuttamiskampanjatehtävästä sekä siitä, kuinka halusimme luoda vielä lisäkeskustelua osallistavasta näkökulmasta aiheeseen sekä käydä läpi luovan toiminnan merkitystä lisäämään toimijuutta sekä myös kuuluvuuden tunnetta yhteisöissä, tuomaan merkityksellisyyttä elämään ja keinoja käsitellä mielenterveyttä. Kaikilla on mielenterveys ja se ilmenee jokaisen... Continue Reading →
Joulu: juhla tai vain päivä muiden joukossa
Monelle joulu on aikaa, jolloin ollaan yhdessä perheen ja läheisten kanssa. Syödään hyvin, jaetaan lahjoja, lauletaan joululauluja, joita on saanut kuunnella kaupoissa jo ainakin reilun kuukauden päivät. Tämä on tärkeä juhla usealle. On kuitenkin ymmärrettävissä että osalle meistä joulu on vain päivä muiden joukossa, tai sitä voi pitää jopa negatiivisena. En näitä asioita ala avaamaan... Continue Reading →
Kiitos ja näkemiin
Enpä arvannut alkutalvesta 2017, mitä seuraisi, kun totesin, että toimintaansa herättelevä Kaksisuuntaiset ry tarvitsee kuvitusta ja logon, ja otin yhteyttä yhdistyksen aktiiveihin. Tuota pikaa olin täysillä mukana menossa. Porukka oli hyvä, tyypit mahtavia, ja ensi kertaa elämässäni minusta tuntui, että tässä seurassa olen aidosti kotonani. Elämäni oli ollut stigman värittämää yli nelikymppiseksi saakka. Kaksisuuntaisissa tajusin... Continue Reading →
Terkkuja Aallonmurtaja-hankkeesta!
Jatkossa myös Aallonmurtaja-hanke on mukana blogissa. Erityisesti toivomme, että saamme nuorten vapaaehtoisten ääntä kuuluviin tätä kautta. Se on tärkeää monille myös vertaisuuden näkökulmasta, kun löytää tekstejä muilta nuorilta, joilla on samankaltaisia haasteita. Toivomme, että sen myötä yhä harvempi nuori kokisi yksinäisyyttä. Hanke alkoi toukokuussa 2023 ja kestää kolme vuotta. Takana on siis noin yhdeksän kuukautta,... Continue Reading →
Salilla nostelemassa painoja ja mielialaa
Olen se tyyppi, joka jokin aika sitten täällä blogissa tuskaili kertyneitä kiloja. Manasin sitä kun joutuu käyttämään psyykenlääkkeitä, joiden sivuoireena ruokahalu nousee. Epäilin, olisiko laihtuminen koskaan realistinen tavoite ja koin syöväni jo valmiiksi ravintosuositusten mukaan. Nyt on vähän eri ääni kellossa. Olen käynyt säännöllisesti kuntosalilla nyt yli puolen vuoden ajan, ja hyvinvoinnissa on tapahtunut mukavia... Continue Reading →
Runoja
Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta. Alla muutama runo, jonka olen lähiaikoina kirjoittanut. Runo 1:Valossasi minä olen pimeysIlossasi minä olen suruKehossasi minä olen kunniavierasRanteissasi minä olen terä joka viiltääVeressäsi minä olen se pahuus jota yrität kitkeäMinä olen läsnä jokaisessa liikkeessäsiNäyn katseessasi,... Continue Reading →
