Kun annan tilaa syksylle…

Minulle syksy on ollut aina uusien alkujen aikaa. Omalla kohdallani vuosi vaihtuu syksyisin ja ilmassa tuoksuu jotain uutta ja innostavaa. Ehkä mieleni on oppinut tämän koulumaailmasta, mutta yhtä kaikki, syksyllä muutokset on helpompi ottaa vastaan. Parhaassa tapauksessa on saattanut ladata itseään auringossa, hengittäen keuhkot täyteen kesän vihreyttä. Ja kun vihdoin aistii ne alkusyksyn tuulenpuhurit, maan... Continue Reading →

Kevään kokoinen valo

Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta. Huhtikuussa on turvallista herätä aikaisin ja tuntea kevään valossa kasvonsa, kun ei laitakaan sälekaihtimia kiinni illalla vaan antaa aamun tulvia asuntoon, antaa herätellä hiljalleen. Huhtikuussa valo on niin paljon. Se on toisinaan liikaa pitkään pimeyteen... Continue Reading →

Unettomuudesta

Unettomuus.. Tuo alituisesti alitajunnassa väijyvä peikko,epävarmuus siitä saako unen päästä kiinni ja toisaalta pysyykö unessa. Masennuksen kourissa yöunen odottamiseen on minulla usein mennyt aamuun asti pyöriessä. Masentuneena ei oikein jaksa tehdä muuta yöllä kuin kuunnella äänikirjoja tai podcasteja. Niistäkin toki voi olla apua! On sentään jotakin tekemistä. Usein myös keitän kahvit. Vaikka kuinka nurinkuriselta se... Continue Reading →

Kiusaavat vuodenajat ja mielialat

Aloitetaan talvesta. Kylmä, lumisateet, liukkaus eli pääkallo keli, ja kova tuuli, siinä paska paketti. Kun kevät tulee innostun ja olen ihan täpinöissäni. Linnut sirkuttaa ja aurinko paistaa. Kesän tullen, lämpöhalvaus, kun on niin kuuma ja toivoisi lauhkeempaa. Syksy, ihanaa paitsi sataa koko ajan. Muuten hyvä, niinkuin kevätkin. Olisipa aina kevät. Juuri sopiva lämpö, voi laittaa... Continue Reading →

Ihastumisen hurmiossa

Miten rakkaus ja ihastuminen saakaan voimakkaat tunteet esiin. Olen ihastunut monesti se on ollut kaukoihastusta. Todellakin kuvitelmaa eikä todellakaan molemminpuolista. Tämä lähinnä silloin kun olen ollut sairaana, herkillä fiiliksillä. Mutta sitä tuntee niin ja kuvittelee että olisi molemminpuolista. Minulla on tuntosarvet herkässä mitä tulee tunteisiin. Saatoin ihastua vaikka metrossa johonkin, tuli sellaiset tunteet kuin olisi... Continue Reading →

Ensilumikin satoi maahan aavistuksen hitaammin

Tarkastelemme tässä blogitekstissä mielenterveyttä ja hieman siihen liittyviä haasteita, yhdistäen pohdintaan omia luovia tekstejämme. Ajatus lähti liikkeelle vaikuttamiskampanjatehtävästä sekä siitä, kuinka halusimme luoda vielä lisäkeskustelua osallistavasta näkökulmasta aiheeseen sekä käydä läpi luovan toiminnan merkitystä lisäämään toimijuutta sekä myös kuuluvuuden tunnetta yhteisöissä, tuomaan merkityksellisyyttä elämään ja keinoja käsitellä mielenterveyttä. Kaikilla on mielenterveys ja se ilmenee jokaisen... Continue Reading →

Salilla nostelemassa painoja ja mielialaa

Olen se tyyppi, joka jokin aika sitten täällä blogissa tuskaili kertyneitä kiloja. Manasin sitä kun joutuu käyttämään psyykenlääkkeitä, joiden sivuoireena ruokahalu nousee. Epäilin, olisiko laihtuminen koskaan realistinen tavoite ja koin syöväni jo valmiiksi ravintosuositusten mukaan. Nyt on vähän eri ääni kellossa. Olen käynyt säännöllisesti kuntosalilla nyt yli puolen vuoden ajan, ja hyvinvoinnissa on tapahtunut mukavia... Continue Reading →

Onko pätkäelämä tyypillistä bipoille?

Muistelen keskustelua vertaisteni kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien kesken, jossa moni kertoi muuttaneensa todella monta kertaa. Itsellänikin muuttoja on takana melko monta, vaikka olen kyllä myös aikuisiällä asunut pitkäänkin yhdessä osoitteessa. Muuttokeskustelu sai minut pohtimaan, altistaako bipolaarisuus ihmistä lyhytjännitteisyydelle ja tiuhille elämänmuutoksille – pätkäelämälle siis. Omastakin elämästä kun tähän löytyy monia piirteitä. Parisuhteita minulla on takana aika... Continue Reading →

Paniikkihäiriö: Paniikkikohtaukset

Minulla on ollut paniikkikohtauksia ihan lapsesta saakka. En muista tarkkaan mistä saakka. Niitä oli aina usein kaupan kassajonoissa, kun olin maksamassa ostoksia. Kädet tärisi. Koko kroppa tuntui tärisevän. Vapina tuntui sisäisesti myös. Sydän hakkasi ja pelko etten selviä hengissä, huimaus, pyörtymisen tunne, hengenahdistusta. Kouluissa oli vaikeaa. Lapsena en edes tiennyt että on olemassa sellainen kuin... Continue Reading →

Kriisistä kriisiin

Missä vaiheessa elämäni alkoi olla tällaista, on kysymys, jota olen huomannut pohtivani. Omalla kohdallani ainakin päihteet ovat isossa roolissa elämäni lankojen ohjailussa. Aloitin päihteidenkäytön kaksitoistavuotiaana alkoholilla ja kannabiksella. Mutta jotain niillä oli jo silloin lääkitty, kenties tunsin vihdoin itseni hyväksytyksi. ”If drugs are the answer, then what´s the question?” -tuntematon Olen juuri saanut vuosien haahuilun... Continue Reading →

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑