Kriisistä kriisiin

Missä vaiheessa elämäni alkoi olla tällaista, on kysymys, jota olen huomannut pohtivani. Omalla kohdallani ainakin päihteet ovat isossa roolissa elämäni lankojen ohjailussa. Aloitin päihteidenkäytön kaksitoistavuotiaana alkoholilla ja kannabiksella. Mutta jotain niillä oli jo silloin lääkitty, kenties tunsin vihdoin itseni hyväksytyksi. ”If drugs are the answer, then what´s the question?” -tuntematon Olen juuri saanut vuosien haahuilun... Continue Reading →

Annoin lapseni pois

Vuosi 2003 helmikuu ja Auroran sairaala. Psykiatri sanoo: ”Sinulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja se on elinikäinen sairaus.” Ajatukset sinkoilee, ”olen hullu” päässä soi. Kun jouduin sairaalaan, mulla oli niin raju mania että ensimmäisenä iltana laitettiin laitettiin lepositeet ja piikki pyllyyn kun vein hoitajien huoneeseen seinällä olleen ryijyn ja sanoin että tästä pitää päästä eroon, värit... Continue Reading →

Päihteettömyydellä aito onni?

Viime viikolla tuli puoli vuotta päihteetöntä elämää täyteen. Voisimpa ilakoida ja mainostaa, kuinka seesteistä elämä on, tai kuinka paljon rahaa on säästynyt. Se ei ainakaan sairauden kanssa tuo automaattista onnea ja hyvää oloa, mutta on aivan varmasti askel tasapainoisempaan elämään.Oon ajatellut, että eihän minulla koskaan mitään ongelmaa alkoholin kanssa ole ollut. Silloin juonut kuin muutkin,... Continue Reading →

Kaksi stigmaani

Nuori, juopunut hullu Olen 17-vuotias, vihaan ja halveksin maailmaa ja koen olevani täysin yksin. Minulla ei ole enää ketään. Synkeyteni puhkeaa aivan uudenlaiseen kukoistukseen, kasvattaa vimmaisia mustia kukkia tahroiksi mieleeni. Syksy on yönpimeä, säkkipimeä, ei tähtiä, ei lunta. Hajoan osaksi sitä kaiken nielevää pimeyttä. Juon humalahakuisesti aina kun se on mahdollista ja olen harmissani siitä,... Continue Reading →

Matka lukiosta päiväkotiin

Täällä huutelee 27-vuotias porilainen, Tampereella nuoriso-ja yhteisöohjaajaksi opiskeleva, kaksisuuntaiset ry:n harjoittelija Jose! Usein mietin, kuka olen? Mitä kertoa uudelle, tuntemattomalle ihmiselle? Millainen tarina, polku, matka minulta löytyykään?Olenko vain tutkintoni, työni, taustani, niin sanotusti tilastot ja tietoni? En.Mutta niistä on helpompi aloittaa. Vai onko sittenkään? Olen ylioppilas ja lähihoitaja, joka suuntautui lähihoitaja opinnoissa lasten ja nuorten... Continue Reading →

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑