Olen lapsesta saakka kokenut olevani enemmän henkeä kuin ruumista. Sairaus teki minusta puoliväkisin vielä enemmän hengellisen. Ruumis miltei menetti merkityksensä, kun sisäisyys otti vallan minussa. Ruumis oli epäoleellinen, pelkkä kuori, hidastava painolasti. Se oli hengen kahle, joka ei kuitenkaan täysin kahlinnut. Sisäinen elämäni ryöpsähteli kuohuna, jota ruumiini paperinohuet seinämät hädin tuskin pitivät sisällään. Yhä vieläkin... Continue Reading →
Elämän merkitys on joskus kateissa. Se on piilossa huonon itsetunnon ja arvottomuuden takana. Nämä tunteet hallitsevat elämääni aika ajoin. Meiltä odotetaan monia asioita. Elämässäni nämä asiat eivät kohtaa, joten koen huonommuuden tunnetta. Koetan kuitenkin muistaa, että elämääni eivät tee merkitykselliseksi työ, asuntolaina tai vakaa taloudellinen tilanne. Määrittelen aivan itse mikä minulle on merkityksellistä tässä elämässä.... Continue Reading →
Elämän merkityksellisyys on hyvin tärkeä asia kenelle tahansa. Jos elämäsi tuntuu merkityksettömältä, mitä järkeä on elää? Tämän olen kuullut useammasta suusta. Tällainen ajattelu on hyvin huolestuttavaa, koska se nostaa herkkyyttä itsemurhaan. Se tuskin on kenenkään mielestä hyvä juttu. Onneksi ihmiset ovat hyviä keksimään merkityksiä elämälle. Toiset löytävät sen ajasta kuoleman jälkeen, toiset ajasta syntymän jälkeen.... Continue Reading →
Hei taas kaikille! Tällä viikolla olisi aiheena elämän merkityksellisyys. Jäin eläkkeelle tammikuussa 2018, ja näin sen eräänlaisena tuomiona. Olin aina ajatellut että kun valmistun ammattiin, hommaan työpaikan ja teen töitä eläkeikään asti ja sen jälkeen nautin hyvin ansaituista eläkevuosista yhdessä rakkaani kanssa. No, kaikki ei mennyt niin kuin piti, kuten sain karvaasti oppia. Olin ammatillisessa... Continue Reading →
Pudottaudun tyhjiöön. Elämä kulkee ympärillä, mutta minä vain seison. Olen tippunut oravanpyörästä, enkä enää tiedä missä on minun paikkani. Mitä merkitystä on olemassa olollani? En pysty edes elättämään omia lapsiani ja tarjoamaan heille yhtään taloudellisesti parempaa lapsuutta kuin itselläni oli. Minne hävisivät ystävät, onko minulla enää muita kuin työkaverit, jotka nyt jäivät pois elämästäni? Alan... Continue Reading →
Kirjoita aiheista psyykkiseen sairauteen liittyvät tekijät, hengellisyys, elämänlaatu ja mielekäs elämä, sosiaaliset roolit ja päämäärät ja /tai elämänkulun uudelleen määrittely.
Kuka minä olen? Kuka on tämä, joka katsoo silmieni ikkunoista ulos? Olin neljävuotias, kun ensimmäisen kerran pysähdyin tämän kysymyksen äärelle. Olin kehoni sisällä kuin hämärässä huoneessa, josta katsoin silmieni kautta ympäröivää maailmaa. En selvästikään ollut yhtä kuin kehoni, vaan jotain aineettomampaa. Mikä muodosti ytimeni? Kuka oli hämärän huoneen salaperäinen asukas? Identiteettini virtasi vaikeasti määriteltävänä, leikittelevän... Continue Reading →
Identiteettiini on vaikuttaneet monet tapahtumat elämässäni. Kaikkien menneiden tapahtumien ansiosta olen muokkautunut nykyiselleni. Ihmissuhteet ovat olleet suuressa roolissa siinä kuinka näen itseni. Kannustavat ja hyvät kokemukset läheisistäni ovat vahvistaneet positiivisen minäkuvan muodostumista. Kun taas vähättelevät ja negatiiviset ihmiset vaikuttavat minäkuvaani huonontavalla tavalla. Sairastumisen jälkeen nämä negatiiviset kokemukset ovat korostuneet. Uskon sen liittyvän omaan häpeääni ja... Continue Reading →
Noin vuosi sitten olin puhumassa kansainväliselle sosionomiopiskelijoiden joukolle kaksisuuntaisuudesta. Esittelin aluksi itseni: "My name is Mixu, and I am bipolar." Opiskelijat menivät oudon vaitonaiksi, kunnes opettaja selitti. Hän oli opettanut oppilaita sanomaan "He has bipolat disorder", koska se on neutraalimpi. Minä noin 30 vuotta sitten. Minua huvitti, koska mielestäni ensin mainittu kuvastaa minua tarkemmin. Olen... Continue Reading →
Minulle on käynyt valitettavasti niin että lasken sairastamani kaksisuuntaisen mielialahäiriön osaksi identiteettiäni ja välillä näen itseni vain sairaana ja unohdan kokonaan kaiken muun itsestäni.
Mielen mainingeista 