Elämä ja sen merkityksellisyys

Hei taas kaikille! Tällä viikolla olisi aiheena elämän merkityksellisyys.

Jäin eläkkeelle tammikuussa 2018, ja näin sen eräänlaisena tuomiona. Olin aina ajatellut että kun valmistun ammattiin, hommaan työpaikan ja teen töitä eläkeikään asti ja sen jälkeen nautin hyvin ansaituista eläkevuosista yhdessä rakkaani kanssa. No, kaikki ei mennyt niin kuin piti, kuten sain karvaasti oppia.

Olin ammatillisessa kuntoutuksessa 2016 paikallisessa kirjastossa, ja jo heti alussa aloin oireilemaan pahasti, ensin unettomuudella joka kääntyi hypomaniaksi ja jonkinasteiseksi psykoottiseksi oireiluksi. Olin suoraan sanottuna ihan sekaisin enkä enää tiennyt hoitoon mennessäni että olinko nukkunut yöllä vai en. Silti tappelin sairaslomaa vastaan ja tein erilaisia tarjouksia lääkärille, että voisin palata takaisin kirjastolle, ilman sairaslomaa. Lääkäri antoi minun juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja vastusteluista huolimatta jouduin kolmen viikon sairaslomalle, ja samalla tehtiin lääkemuutoksia. Olin kiukkuinen päätöksestä, minulla oli niin kova tarve pärjätä ja todistaa kaikille (myös itselleni) että pärjään ja voin käydä oikeissa töissä. En antanut itselleni aikaa toipua ja rukoilin omalta lääkäriltäni ja hoitajalta että saisin palata takaisin kuntoutukseen ilman jatkoaikaa sairaslomalle. Sain vastahakoisen luvan ja innoissani palasin kirjastolle.

Huomasin heti palatessani että tämä ei tule onnistumaan, mutta kieltäydyin kuuntelemasta sitä ääntä pääni sisällä ja painoin menemään entiseen tahtiin. Ammatillisen kuntoutuksen ohjaaja näki jossain vaiheessa että minusta ei ole työhön, ja hän alkoi pikkuhiljaa ehdottelemaan minulle eläkettä. En suostunut kuuntelemaan tuossa vaiheessa ja ainoastaan suutuin moisesta ehdotuksesta. Lopulta, samana syksynä jouduin luovuttamaan ja jäin vuoden sairaslomalle. Olin kolme kuukautta kuntoutustuella ja siitä eläkkeelle. Se oli kova paikka. Täytin myöhemmin sinä vuonna vasta 30.

Ja nyt nykyisestä tilanteesta. En enää näe eläkettä tuomiona, nyt voin keskittyä täysin omaan hyvinvointiini, ja käyn jopa ns.töissä! Käyn eräällä säätiöllä tienaamassa muutaman euron eläkkeen päälle, ja nyt vointini on niin hyvä että kokeilen neljää työpäivää pääsiäisen jälkeen. En tee pitkää päivää, vain 4h/pvä, sen aikaa minulla riittää keskittymiskyky ja touhuaminen on hauskaa. Tunnen olevani hyödyksi, toisin olisi jos makaisin vain kotona. Saan olla ihmisten keskuudessa ja jutustella työn lomassa ja aika pitkälti saan päättää mitä teen. Minulle on tärkeää tuntea oloni hyödylliseksi, ja näin ns.oikean työn ainoaksi tavaksi olla sitä. Nyt tiedän ettei asia ole näin. Haluaisin kovasti tehdä vapaaehtoistyötä löytöeläinten parissa mutta paikallinen löytöeläinkoti on niin kaukana etten pääse sinne ja minulla ei ole kyytiä. Mutta ehkä joskus pääsen kokeilemaan tätäkin. Minun elämässä suurinta osaa näyttelee työ (tykkään siis kutsua sitä työksi, minulle tulee siitä hyödyllisempi olo) ja kissat. Osaan jo rentoutuakin jollain tavalla, kun arkipäivisin käyn töissä ja viikonloput olen vapaalla. Yksinäisyyskään ei vaikuta niin pahalta, vaikka se tunne on läsnä suurimman osan ajasta. Ihailen heitä jotka jaksavat käydä palkkatöissä, mutta en ole enää katkera siitä että se ovi on minulta suljettu. Olen tyytyväinen näin ja olen löytänyt tarkoitukseni.

Oikein hyvää alkanutta viikkoa kaikille! Ja tähän loppuun: mitä ajatuksia kirjoitus sinussa herätti? Saitko vertaistukea? Miten tämä kirjoitus auttaa sinua toipumisessasi? Kommentoikaa rohkeasti!

Piia

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: