Meistä on moneksi

Noin vuosi sitten olin puhumassa kansainväliselle sosionomiopiskelijoiden joukolle kaksisuuntaisuudesta. Esittelin aluksi itseni: ”My name is Mixu, and I am bipolar.” Opiskelijat menivät oudon vaitonaiksi, kunnes opettaja selitti. Hän oli opettanut oppilaita sanomaan ”He has bipolat disorder”, koska se on neutraalimpi.

Minä noin 30 vuotta sitten.

Minua huvitti, koska mielestäni ensin mainittu kuvastaa minua tarkemmin. Olen kaksisuuntainen. Minulla on koko loppuikäni – ellei sitten lääketiede edisty jättiharppausta – vakava sairaus, jonka saa kuriin, muttei poistetuksi Olen kaksisuuntainen samalla tavalla kuin olen molempikätinen tai sataseitsemänkymmentäviisisenttinen. En mahda asialle mitään, vaikka mieli tekisi.


Olen kaksisuuntainen samalla tavalla kuin olen molempikätinen tai sataseitsemänkymmentäviisisenttinen

Identiteetti on henkilkohtainen asia. Kukaan ei voi sanella sinulle, millainen minäkuva sinulla pitää olla. Tai voi sittenkin. Sinulla itselläsi on tietenkin oikeus määritellä minuutesi ja identiteettisi. Äläkä usko niitä henkilöitä, jotka sanovat sinun olevan huono tai ruma tai vaikka hullu. Sinulla on itselläsi luonnollisesti oikeus käyttää noita sanoja kuvaamaan itseäsi.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on osa identiteettiäni. En katso sitä pahaksi asiaksi: tulen sen kanssa toimeen. Toisinani jaksan vaikka mitä. Toisinaan taas sängyn pohjalta nouseminen on melkein ylivoimaista. Kaikesta huolimatta kuitenkin eläminen luonnistuu. Jos joku haluaisi yhden kappaleen mnua, hänen olisi otettava koko paketti. Muuten en olisi minä.

Tärkeä tekijä identiteetissä on myös se, että se muuttuu elämän mukana. Ylä- ja alamäet muokkaavat minäkuvaa ja jättävät siihen jälkensä. Muistatko vielä, millainen oli ensimmäinen suudelmasi (minä en)? Entä ensimmäinen koulumatkasi (minä muistan)? Tai ensimmäinen sana, jonka luit (minä muistan)? Kaikki nämä ovat muokanneet sinua sellaiseksi kuin olet. Siltikään et välttämättä muista, millaisia sanat olivat, mitä ne merkitsivät. Aivoissa on kuitenkin tapahtunut jotain. Jälki on jätetty.

Ensimmäinen lukemani sana oli ”auto”.

Minulla on tapana kasvattaa pitkät hiukset, ja sitten leikata ne pois. Aivan viime vuosiin asti ihmiset ovat käyttäytyneet, kuin olisin eri henkilö,. Ikään kuin hiukset olisivat osa pesoonaani. Ulkonäkömielessä ne ovatkin, mutta ei muuta. Identiteetti ei piileksi missään fyysisessä pisteessä. Sitä ei voida akupunkteerata tai hieroa. Identiteettiä ei voida edes säilöä. Se on minäkuvan maustehylly täynnä tuoreyrttejä. Maku ja haju on hieno, mutta se pysyy tuoreena vain vähän aikaa. Sitten tilalle on otettava uusi.

Arvon lukija, mitä ensimmäisiä asioita sinä muistat? Miten identiteettisi on muuttunut vuosion varrella? Onko henkinen maustehyllysi ajan tasalla? Osallistu keskuteluun, omalla identiteetilläsi tai ilman!

Mainokset

3 thoughts on “Meistä on moneksi

Add yours

  1. Loistava kirjoitus ja pähee kuva Mixu! Olen myös molempikätinen ja kaksisuuntainen ja sentillä viet pituuskasvun. Mulla oli tosi vaikeaa kun sairastuin ja olin rakentanut koko identiteettini työminän ja taidealani kautta. Äkisti kadotin työkyvyn myötä koko persoonani, pohja oli kova ja julma. Piti opetella ihan alusta kuka on ja mitä ihmettä täällä tekee ja onko edes oikeutta olla täällä. Nykyään tunnen itseäni jo vähän ja toivottavasti tavallaan myös terveemmin. Olen ainakin surisija ja vaikka kuuakinta ei koko identiteettini, on siitä tullut rakas osa tätä eloa. Kiitos kirjoituksestasi. Lähti paljon liikkeelle mielessä!

    Tykkää

  2. Itsellä identiteettiä on vahvasti värittänyt ylä-aste aika, joka teki minut mm. eristäytyneeksi ja alistuvaksi. Aikuisuuden tuomat hyvät kokemukset ovat onneksi tuoneet identiteettiin vahvuutta, mutta masennukseen sairastuessani kadotin taas kaiken sen hyvän.
    Kolme vuotta olen nyt etsinyt itseäni, ja vaikka välillä iskee epätoivo, uskon että masennus oli tarpeellinen pudotus jotta voisin rakentaa identiteettiäni uudestaan. Ehkä voin nähdä itseni uudessa paremmassa valossa, kun täytän 30-vuotta kesän jälkeen.

    Tykkää

  3. Musta tuntuu että sulla on aivan uskomaton muisti, ja siinä on jotain mikä meitä voipi yhdistää. MInäkin muistan asioita lapsuudesta ja ihan elävästi sen hetken kun opin lukemaan. Luin sanomalehteä jonka nimi oli ”Ylä-Vuoksi”. Se ei jäänyt mieleen sanana toki, mutta osasin sen lukea kun isosisko oli opettanut kirjaimet. Toinen asia mikä meitä yhdistää on kirjoittaminen. Ja kolmas on tämä kaksisuuntaisuus. Neljäs asia mikä meitä yhdistää on valokuva, jossa olemme kumpikin … jne. jne. Kiitos että olet ! Jouni Sakari

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: