Kissoja ja kirjoitusvimmaa

Kissa on loppukesällä laihtunut ja kurjan oloinen. Kiikutan sitä eläinlääkäriltä toiselle tavattoman ahdistuneena. Sisäelinultrassa löytyy paha sappivaiva, johon kissa ehkä kuolee tai sitten ei. Tuntuu, että kuolen kohta itsekin. Syötän kissalle lääkkeitä ja toivon parasta, pelkään pahinta. Äkkiä olen ihmeen hyväntuulinen, vaikka hetki sitten ajattelin, että henki lähtee ahdistuksen takia. Kissakin vaikuttaa tokenevan hiukan. Ehkä... Continue Reading →

Kumppanuudesta

Aluksi olin hirveän epäluuloinen kaikkia kohtaan, mutta loppua kohden uskaltauduin rentoutumaan. Mutta siellä huomasin sen mikä omalla osallaan järkytti minua. En olekaan yksin pääni kanssa!

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑