Kuka minä oikein olen? Olenko sairauksieni summa vai onko pohjalla piilossa perusminä, joka odottaa ulospääsyä. Millainen tämä perusminä sitten on? Millainen olen luonteeltani, mihin kuulun ja miksi minusta tuli juuri tällainen? Tiedänkö minä edes millainen olen? Sairaudet ovat määrittäneet minua jo niin pitkään. Lääkitykseni ovat auttaneet hyvin ja niin verisairaus kuin kaksisuuntainenkin ovat nyt hyvässä... Continue Reading →
Kannattaa tulla lukemaan minäkuvasta, käsityksestä itsestä, stigman voittamisesta, siitä keitä me ollaan persoonina, millaisia ominaisuuksia meillä on, ovatko ne muuttuneet ja kehittyneet, miten sairastaminen on identiteettiin vaikuttanut. Jokaisella kirjoittajalla on oma tulokulmansa aiheisiin ja oma tyylinsä. Tule mukaan ! Kaksisuuntaiset yhdistyksen Mielen Mainingeista yhteisöblogi on perustettu sosionomiopiskelijan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön yhteydessä.
Sairauteni ei ole aina ollut invalidisoiva. Olen menneinä vuosina kyennyt vauhdikkaiden kausieni nosteessa opiskelemaan itselleni korkeakoulututkinnon ja käymään töissä ympäri Suomen hameenhelmaa. Niinä vuosina suhtauduin töihin sellaisella intohimolla, että avioliittokin jäi toiseksi. Matkustin milloin mihinkin kuntaan ja kaupunkiin milloin mihinkin toimeen tai virkaan. Jotkut tekevät etätöitä - minulla oli etäavioliitto. Liisin ja kiisin, liihotin välillä... Continue Reading →
Optimismi ei ole itsestäänselvyys. On joskus työlästä joutua tietoisesti muuttamaan ajatusmallejaan ja suhtautumistaan asioihin. Minulla myönteisen ajattelun oppimiseen meni aikaa ja opittavaa on edelleen. Omien ajatusmallien tiedostaminen on suuri osa muutosta. Varsinkin huonoina aikoina on vaikea ajatella myönteisesti asioista, muttei se ole mahdottomuus. Minulla se vaatii pysähtymisen hetkeen ja realistista suhtautumista vallitsevaan tilanteeseen. Uskon, ettei... Continue Reading →
Lemmikit tuovat toivoa. Iän myötä olen muuttunut kyynisemmäksi ja kyynisemmäksi. Nuoruusiän loputon into ja optimismi on kääntynyt epäilyksi ja mustaksi huumoriksi. Eikä ihme, maailman meno tuntuu välillä absurdilta näytelmältä, jonka käsikirjoitus on tehty huonona päivänä. Uutiset ovat täynnä erilaisia murhenäytelmiä. Dekkarikirjallisuus muuttuu koko ajan väkivaltaisemmaksi, samoin tv-sarjat. Raakuuksia ei tarvitse erikseen etsiä. Kaikessa on kepeä,... Continue Reading →
Hei taas! Tällä viikolla aiheena olisi toivo ja optinismi. Sanon jo tähän alkuun, että en ole se kaikkein optinistisin ihminen ja näen asiat aika pitkälle negatiivisessa valossa, mutta katsotaan mitä saan aikaan. Minulla, kuten kaikilla, on toiveita, unelmia ja haaveita. Unelmoin että vielä jonain päivänä saisin asua ikiomassa kodissa kissojeni kanssa. Toivon että kissani saisivat... Continue Reading →
Minulla on kaksi henkeä uhkaavaa sairautta, jotka eivät kuitenkaan ole minua vielä lannistaneet. Veritauti on lähinnä krooninen tässä vaiheessa eikä kaksisuuntaisuudessakaan ole ollut itsetuhoista käyttäytymistä. Minulle on kuitenkin käynyt hyvin, eikä kumpikaan tauti ole minua kokonaan murskannut, vaikka pohjalla ollaan käytykin useita kertoja.
Keräämme myös palautetta yhteisöblogin kehittämiseksi. Avoin palautteenkeruulomake löytyy täältä : https://goo.gl/forms/wcAvdQi8Rco6hMAF3 . Mietimme yhdessä rekisteriselosteen sisältöjä, ja tämän yhteisöblogin rekisteriseloste on tulossa tarkennettuna mahdollisuuksien mukaan lähiaikoina.
Jo hyvin nuoresta lähtien koin olevani yksinäinen saari keskellä aavaa merta, kaukana muista saarista, oma omintakeinen ekosysteemini. Muut olivat perustavalla tavalla erilaisia kuin minä. En löytänyt kaltaistani. Oliko minussa jokin vialla? Oliko maailma vain perin kummallinen paikka ja sopimaton elinympäristökseni? Olin kuin teutaroiva Pegasos hevoslaumassa: outo, vieras olento väärässä elementissä. Olin sairastunut, mutta minulla ei... Continue Reading →
Kuinka sen kirjoitan sanoiksi, niin merkittävän asian. Kuinka kuvailen sen paperille, välittämisen ja kaiken sen rakkauden. Rakkauden joka nostaa syvimmistä vesistä ja ohjaa turvaan. Rakkauden joka jo olemassa olollaan saa minut uskomaan elämään. Sen läsnäolo luo turvaa ja vakautta muuten niin horjuvaan huomiseen. Kun minulta kysytään mikä on elämäni tärkein asia, vastaan viipymättä läheiset. Tämä... Continue Reading →
Mielen mainingeista 