Unettomuus.. Tuo alituisesti alitajunnassa väijyvä peikko,epävarmuus siitä saako unen päästä kiinni ja toisaalta pysyykö unessa. Masennuksen kourissa yöunen odottamiseen on minulla usein mennyt aamuun asti pyöriessä. Masentuneena ei oikein jaksa tehdä muuta yöllä kuin kuunnella äänikirjoja tai podcasteja. Niistäkin toki voi olla apua! On sentään jotakin tekemistä. Usein myös keitän kahvit. Vaikka kuinka nurinkuriselta se... Continue Reading →
Terve! Päätin hypätä suoraan syvään päätyyn ja puhua masennuksesta. En koe kuitenkaan, että tarvitsisi sen kummemmin lähteä puimaan omia masennuskausia, koska me kaikki tiedetään mitä se on. Katsoin joskus haastattelun, jossa nainen kertoi että ”masennus on sitä, ettei tahtoisi elää, mutta ei tahdo kuollakaan”. Tämä minun mielestäni kiteyttää koko asian. Mutta, koska en tee yleensä... Continue Reading →
Artikkeli on osa Aallonmurtaja-hanketta. Hanke on suunnattu noin 16–29-vuotiaille, joita kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsoaffektiivinen häiriö koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta. Kesät on ollu mulle aina tosi hankalia. Varsinkin nuorempana, kun en oikeasti tiennyt mitä tehdä, kaikilla kavereilla oli omat kaverit ja mitä mulla on ollut? Tietokone, verkkoyhteys ja puolituttuja netissä keitä en oikeasti ikinä näe... Continue Reading →
Vaikka blogi onkin nyt kesätauolla saatte nauttia muutaman julkaisun verran teidän lukijoiden omia runoja.Kiitos vielä kirjoittajille ❤ Kiitos kaikille kynäilijöille! Runoja tuli paljon ja tässä olivat viimeiset. Vieraskynä
Vaikka blogi onkin nyt kesätauolla saatte nauttia muutaman julkaisun verran teidän lukijoiden omia runoja.Kiitos vielä kirjoittajille ❤ Vieraskynä
Vaikka blogi onkin nyt kesätauolla saatte nauttia muutaman julkaisun verran teidän lukijoiden omia runoja. Kiitos vielä kirjoittajille ❤ Vieraskynä
Sain psykiatriltani tehtävän, kirjoittaa siitä mikä on minulle normaali olo. Mutta enhän minä tiedä sillä on niin pitkään ollut masennusta, sitä ennen hypomaniaa ja sekamuotoisia jaksoja. Sitten kun sain diagnoosiksi vielä epävakaan persoonallisuushäiriön niin soppa alkoi olla jo kasassa. En muista milloin oloni olisi ollut normaali. Tiedän että remissiota minulla ei ole ollut. Olen ollut... Continue Reading →
Runo 1Rumuus on ainakin hetkenväistynyt silmieni edestäYritän nauttia hetkestä.Se ei välttämättä olepitkä hetki.Se voi mureta milloin tahansa.En saisi ajatella asiaamutta se tulee mieleense, että aika ajoinelämä on hauras.Vain silmänräpäys ja kaikkimitä nyt pidän kauniinavoi palaa tuhkaksi.Mutta elän hetkessä.Nyt kaikki…on kaunista. Runo 2Kuinka ihana on rakastaaKuinka ihanaa on tuntea kipuaKokea olevansa elossaMutta yhtä kuollut samaaan aikaanKokee... Continue Reading →
Heippa kaikille! Oon Hanna ja uusi blogin kirjoittelija. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta ja haaveillut salaa blogista. Tämä siis tuli loistavaan aikaan, koska olen ollut remissiossa tällä viikolla vuoden. Ajattelin siis kertoa teille pala palalta minun matkastani remissioon, mitä siihen on kuulunut, ihmissuhteista, arkisesta elämästä ja työstä mitä olen tehnyt itseni kanssa. Minulla on kakkostyypin kaksisuuntainen... Continue Reading →
Minulla on neljä eri-ikäistä bonus-lasta. 8,16, 17 ja 18-vuotiaat. Kaikki tietävät sairaudestani. Kaikille olen kertonut siitä ja oireistani eri tavalla. Nuorimmainen tietää että olen välillä surullinen ja väsynyt enkä jaksa tehdä hänen kanssaan asioita. Jos menen osastolle menen “lataamaan itseäni”. Vitsailemme jopa siitä kuinka laitan pääni tyynyyn siellä ja se on kuin puhelimen latauspiuha. Keskimmäisistä... Continue Reading →
Mielen mainingeista 