Ehkä en enää yritä parantua, sillä minä en parane. Mutta voin oppia elämään tämän kanssa. Ajattelin ennen kaiken järjestyvän ja minun järjestyvän. Kunnes olen alkanut ymmärtää, minä en järjestykkään. En kiipeä vuoren huipulle sanoen, se oli siinä ja tuuleta iloisena elämän helppoutta. Minä kiipeän vuorta, jossa ei ole huippua. Vuorella ei olla täydellisiä eikä onnistuta... Continue Reading →
Kumppanuudesta
Aluksi olin hirveän epäluuloinen kaikkia kohtaan, mutta loppua kohden uskaltauduin rentoutumaan. Mutta siellä huomasin sen mikä omalla osallaan järkytti minua. En olekaan yksin pääni kanssa!