Kokemuskukoistusta

14.4.2019 kirjoitan yhteenvetoa ja reflektointia yhteisöblogissa oppimistamme asioista, ja  yhteisöblogin merkityksestä. Julkaisupäivä 15.4.2019. Tajuan, että tämä kaikki tekstini täällä yhteisöblogissa liittyy vaikuttamistyöhön, jota kokemusasiantuntijana  tuotan tässä yhteisössä. Vaihdoimme kirjoitusvuoroa sosionomiopiskelijan kanssa.

Kuntoutujan ja toipujan työ on yleishyödyllistä, ja sen lisäarvo on viisautta, jota ei voi saada mitään muuta kautta. Siksi koulutettujen ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden yhteistyö on tärkeää. Kokemusasiantuntijan osallisuutta voi kehittää monin eri tavoin, ja on muistettava, että se oletusarvoisesti on palkkatyötä. Tämän projektin olen tehnyt täysin vapaaehtoisena ja saanut siitä paljon oppia ja kokemusta, jota en olisi mistään muualta voinut näin nopeasti hankkia.

Koulutus  ei korvaa kokemusta. — Jouni Sakari

Tilastoja. Yhteisöblogissa on ollut 6.3.2019 – 14.4.2019 , eli vähän yli kuukaudessa kävijöitä yli 1200 kappaletta. Blogin kävijämäärä ja sivujen selaaminen on ollut lineaarisesti kasvava. Avoin vuorovaikutus ja blogin merkitys kasvaa kun seuraajien ja  kommenttien määrä yhä edelleen lisääntyy. Blogin tulevaisuus näyttää valoisalta!

Näyttökerrat Vierailijat Tykkäykset Kommentit
3405 1227 39 68

Kirjoitusaiheet. Tällä viikolla arvioimme omaa osallisuuttamme opinnäytetyöhön liittyvänä reflektiona. Aiheita jotka sosionomiopiskelija on meille antanut,  joista kerromme kukin vuorollamme tällä viikolla  ovat : Minkälainen matka aloittaminen on ollut? Mitä kokemuksia ja oppeja olemme saaneet? Millaisia tunteita blogiin osallistuminen on herättänyt? Ovatko omat käsitykset muuttuneet? Mitä on tapahtunut, ja mitä on oman osallisuuden merkitys ollut? Mitä yhteisö on merkinnyt ? Mitä mieltä olemme olleet käsitellyistä aiheista ja mitä niistä olemme oppineet? Mitä tulevaisuudessa voi muuttua ja kehittyä ? Mitä olisimme voineet tehdä toisin/ paremmin? Mitä uusia näkökulmia ja valmiuksia tämä blogi on antanut? Millainen on blogin tulevaisuus ja oma osallisuus siinä? 

Tässä tekstissä kerron Mielen Mainingeista – Kaksisuuntaiset yhdistyksen  yhteisöblogiin liittyvistä asioista toipumisorientaation kokemusasiantuntijana, vertaisfasilitaattorina, ja teknisenä avustajana, sekä ennaltaehkäisevän mielenterveystyön vapaaehtoisena promoottorina. — Jouni Sakari

Artikkelissa on linkki blogin palautelomakkeeseen, sekä lisäksi tietoa Sosiaali ja terveysministeriön avoimesta mielenterveyslinjausten valmistelusta, sekä linkki kyselyyn, jossa voi valmistella painopisteitä ja kertoa omia näkemyksiä ja kannanottoja.

Jatka lukemista ”Kokemuskukoistusta”

Mainokset

Vajoamisesta kohti voimaantumista

Olen päässyt paljon eteenpäin elämässäni, mutta en silti tunne, että olisin toipunut täysin tai varsinkaan voimaantunut. Tämä prosessi on pitkä ja voimia vaativa ja tosiasia on, että välillä tulee takapakkeja eikä tulevaisuuden voinnistaan voi tietää. Toisaalta olen vuosien saatossa tottunut siihen, että elämäni on yhtä vuoristorataa, vaikka se ei aina päälle päin niin näyttäydykään. Kaaos on enimmäkseen pääni sisällä ja hyvä niin. En ole kuitenkaan enää uhrin asemassa vaan olen ottanut valtaa takaisin omiin käsiini.

Enää en ole tunteideni vietävissä vaan osaan jo keinoja miten taistella vastaan.

Yritän pitää yllä säännöllistä elämän rytmiä ja välttelen stressiä. Tarpeen mukaan osaan vaatia lisää lääkitystä tai lääkkeiden muuttamista. Olen oppinut rauhoittelemaan itseäni ahdistuksen ja pelkojen kohdatessa. Puhun itselleni järkeä ja vakuutan että pelot johtuvat nyt vain ahdistuksen tasostani ja otan tarvittaessa rauhoittavan. Tiedän että molempia tarvitaan, niin lääkkeitä kuin elämän ja tunteiden hallinta taitojakin. Olen ottanut nyt ehkä enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnistani, enkä vain ajelehdi aaltojen vietävänä.

Olen tietoisesti (tai ehkä hypomaniassani) ottanut positiivisia riskejä elämässäni. Olen aloittanut opinnot ja osa-aikaisen työn. Työeläkeyhtiö ei suostunut kustantamaan minulle uutta ammattia, joten jotain minun oli keksittävä, etten vain makaisi kotonani itsesäälissä rypien. Minun kohdallani niin olisi käynyt. Olen saanut takaisin itsenäisyyttä ja autonomiaa, kun aiemmin olin vain muiden armoilla. Toki en ole saavuttanut vielä hyvää itsetuntoa ja varmuutta, vaan pelkään edelleen, että jossain tuolla nurkan takana vielä häämöttää totaalinen romahtaminen ja osastojaksot. Minulla ei ole vielä täydellistä luottoa siihen, että olisin niskan päällä tässä asiassa. Hoitotasapaino on saavutettu vasta niin vähän aikaa sitten, että luotto elämän kantamiseen on vielä epävarmaa.

IMG_2474Yksi askel rohkeuden ja henkilökohtaisen vaikutusvallan lisääntymisessä oli se, kun koin vahvaa tarvetta ruveta auttamaan muita samoissa ongelmissa painivia. En edes itsekään saa kiinni, että mistä tämä tarve kumpusi. Ehkä halusin näyttää myös itselleni, että minusta olisi vielä hyötyä tälle yhteiskunnalle.

En olisi pelkkä uhri vaan vahva toimija.

Päätin osallistua kokemusasiantuntija koulutukseen. Minulla oli vahva tarve siihen, että sairaudestani olisi myös jotain positiivisia seurauksia, vaikka samalla avautuminen aiheutti minussa fyysisiä oireita kuten voimakasta kuvotusta. Tunteet risteilivät laidasta laitaan ja ensimmäinen virallinen kokemusasiantuntija keikka oli todella jännittävä paikka. Sen jälkeen tärisin, mutta tunsin kuitenkin helpotusta kun olin vihdoinkin uskaltanut olla avoin. Sain myös todella hyvää ja lämmintä palautetta, joka vahvisti uskoa siihen, ett olin oikealla tiellä. Suurin este tälle tielle oli, että ajattelin lapsiani ja heille koituvaa häpeää asian tiimoilta. Asiasta lapsille kerrottuani paljastui kuitenkin, ettei tämä ollut mikään ihmeellinen asia nykynuorille. Olin turhaan pelännyt.

Myös tämä opinnäytetyönäni aloittama blogi on auttanut minua itsenäisyydessäni ja siinä että olen saanut käännettyä tätä sairastamisprosessia myös vahvuudeksi. Sen aloittamiseen liittyivät omat tunnemyrskynsä, joista kerron enemmän seuraavassa kirjoituksessani. Koin että toipumisen kannalta juuri vertaisryhmät auttoivat minua. Hommatessani töitä ja opiskelupaikan, minulta katkesivat yhteydet vertaisryhmään. Osaksi sen vuoksi halusin ehdottomasti opinnäytetyöni liittyvän vertaistukeen ja muotona blogin tekeminen oli minulle sopivin keino.

Kirjoittaminen on aina saanut minua eheytymään ja olenkin aina haaveillut kirjan kirjoittamisesta.

Ongelmana on vain keskittymiskykyni puute, joten blogin lyhyet jutut sopivat minulle mainiosti. Tämä projekti on auttanut minua ottamaan vastuuta omasta tulevaisuudestani ja auttanut minua uudestaan tutustumaan itseeni, omiin vahvuuksiini ja heikkouksiini. Tämä on auttanut minua näkemään rehellisesti  mihin tällä hetkellä pystyn ja mihin en, niin hyvässä kuin pahassakin. Se on auttanut hyväksymään tämän hetkisen tilanteen ja näkemään siinä myös positiivisia puolia. Itsetuntoni on vielä nollissa enkä arvosta itseäni tarpeeksi pitämällä huolta varsinkaan fyysisestä hyvinvoinnistani. Mutta henkinen hyvinvointini on ollut vahvasti kasvussa tämän projektin myötä. Olen vahvasti matkalla sisäiseen voimantunteeseen ja tasapainoon. Olen muuttunut passiivisesta aktiiviseksi ja ruvennut keskittymään enemmän vahvuuksiin kuin heikkouksiin. Teidän positiiviset kommenttinne ovat auttaneet tässä suuresti. Olen matkalla kohti voimaantumista.

-Mira

Olisi kiva, jos kommentoisit kirjoitustani. Koetko sinä olevasi voimaantunut? Mitä se sinun kohdallasi tarkoittaa? Mitä ajatuksia tämä kirjoitus sinussa herätti?

Kuvat: pixabay

 

Yhteys vertaisiin – vertaistuki

Jos sinulle tulee mieleen jotain asioita tästä tekstistä, kommentoi toki! Avoin keskustelu ja ajatusten vaihtaminen on kontakti, josta en voi kieltäytyä.

Sairaalakokemukset

Sairastamisen alussa oli täysin pihalla siitä mistä oli kysymys. Sairaalassa sai kuulla 22 vuotta sitten , että kyseessä on maaninen psykoosi. Toinen psykiatri epäili skitsofreniaa, koska minulla oli harhoja. Sairaalassakin sai jo vertaistukea, koska ne ihmiset jotka olivat osastolla, olivat ainut viiteryhmä johon kuului. Ammattilaiset olivat lasikopissa ovien takana. Sairaalassa oli mahdollista keskustella ihmisten kanssa, ja myös tehdä jotain harrastustoimintaa yhdessä: esim. kuvan teko, tai shakin pelaaminen jonkun kanssa.

Yhteyden katkaiseminen ihmisiin, eli eristys, se on rangaistus?

Kaksisuuntaisten vertaisryhmät

Ensimmäiseen vertaisryhmään pääsi vasta pitkän ajan kuluttua, kun oli ollut omahoitajan kanssa keskusteluissa ja lääkehoitoa oli jatkunut kauan. Vasta masennuskauden jälkeen, muuttui diagnoosi kaksisuuntaisuuteen, ja silloin pääsi ensimmäiseen vertaisryhmään. Siellä tutustui ihmisiin, ja osa näistä on edelleen tuttavapiirissä.

Omakuva
Sekatekniikkaharjoitelma . Kuvallinen ilmaisu on yksi omaterapiani tärkeimpiä muotoja. Erilaisissa ryhmissä on tehty yhdessä jotain itseilmaisua, ja se on sopinut minulle. (c) 2019 JSK

Kaksisuuntaisuuteen kuuluu sairastamisjaksoja, ja hyviä aikoja. Kuntouduin jopa töihin takaisin, ja siinä auttoi työhönpaluusuunnitelma, jota muotoilemassa oli lääkäri, oma työnantaja ja omahoitaja.

Ammattilaisiakin voi kohdata tasa-arvoisessa hengessä, koska he haluavat asiakkailleen parasta mahdollista hoitoa, tukea ja tulevaisuutta.

Uusien sairastamisjaksojen jälkeen oli toinenkin vertaisryhmä, jossa tapasi lisää ihmisiä, jotka sairastavat kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Näistäkin on muutama jäänyt tuttavuuden lisäksi myös ystäväksi. Yhdessä asioiden pohtiminen jatkuu tätä nykyä erään henkikön kanssa kävelyiden merkeissä. Muitakin ystäviä on jatkuvasti jossain tekemisissä kanssani.

Vertaisuuden kautta ystävyyteen tulee vahva pohja, ja on helppo olla avoin ja rehellinen toiselle samoja asioita työstävän ihmisen kanssa.

Sosiaalinen media

Sairastamisjaksot ovat myös erilaisia, ja omassa kuntoutumisessa ja toipumisessa on ollut pitkä hyvä vaihe, jota seurasi pitkä eristäytymisen ja yksin pärjäämisen vaihe.

Siihen vaikutti lähinnä se, että oma perhe hajosi, ja jouduin lähes konkurssiin. Elin eristyksissä ja olin kiinni vain sosiaalisen median kautta ihmisiin. Se oli henkireikä. Tutustuin usean vuoden aikana ympäri maailmaa erilaisiin ihmisiin, joista jotkut olivat mielenterveyden ongelmien takia vertaisia ja joiden puoleen saattoi yksityiskeskusteluissa välillä kääntyä. Kirjoitin englanniksi ja kuuluin useisiin ryhmiin erilaisissa alustoissa. Muutamien kanssa ystävystyminen olisi hyvinkin saattanut lähestyi jo intiimiä suhdetta, mutta lopulta mitään sellaista ei tapahtunut .

Valittu - The Chosen One
Olen paljon tehnyt kuvia sen kummemmin miettimättä mitä niissä olen halunnu ilmaista. Yleensä kyseessä on joko omakuva , tai sitten yhteys, suhde muihin ihmisiin. (C) 2019 JSK

Vaikka suunnittelinkin jo lähteväni Australiaan, koska minulla ei ollut enää mitään omistuksia, niin sukulaiseni huolestuneina saivat minut muuttamaan pois syrjäseudulta lähemmäksi heitä, omia sukulaisia.

Samanlainen sosiaalisen median hyödyntäminen ihmisten kanssa yhteydessä olemiseen jatkui kuitenkin myös kaupungissa. Kävin toki mm. klubitalolla tutustumassa ja sain sieltä jonkinlaisen valmiuden ajatella joskus hyödyntäväni klubiyhteisöä, mutta motiivit olivat aika heikot.

Halusin olla yksin. Kesti monta vuotta ennen kuin sitten menin klubitalolle. Hyvä että menin.

Ajan kuluminen

Sairastamisaikoja oli useita. Osastolla olin taas ja siellä tapasin kohtalotovereita. Joistain ihmisistä tiesin, että he olivat jo kuolleet. Osa oli lähtenyt oman käden kautta.

Oli yksinäinen joulu osastolla, tein kortteja ja kirjoitin ennaltaehkäisevän mielenterveyden pamflettia. Jonkinlainen itsenäinen oman asian hallitseminen alkoi tulla esiin. Oliko se ajan kulumisen väistämätön seuraus, vai johtuiko se siitä, että olin päässyt eläkkeelle ? Kun eläkepäätöksen saaminen onnistui, ja se helpotti oloa huomattavasti. Lisäksi omat lapset alkoivat olla aikuisia, joten pelkkä ajatus siitä , että voisi tulla joskus isoisäksi sai minut ajattelemaan, että tahdon olla hyvässä kunnossa jos minusta isoisä tulee.

Kyky kääntyä ihmisten puoleen kehittyy, ja sitä voi harjoitella. Rohkeus kasvaa kontakteissa!

Klubitalolla

Sitten alkoi nopea kuntoutumisen vaihe, ja vertaisuuden merkitys klubitalolla oli valtava. Sain päivittäin vajaan vuoden aikana tutustua moniin ihmisiin, joiden kanssa ei tarvinnut selitellä asioita, vaan sai olla aidosti ja rehellisesti oma itsensä ilman rooleja.

Klubitalolla työpainotteiseen päivään osallistuminen antoi työnohjaajan kanssa tehdyn tavoitesuunnitelman kautta hyvän fokuksen kuntoutumiseen, ja pystyin omia voimavaroja saamaan käyttöön. Joidenkin työnohjaajien kanssa yhteistyö kumppanina oli mahdollista.

Tätä muiden ihmisten kanssa yhdessä tekemistä helpotti myös esimerkiksi MTKL:n Muutoksen Avaimet -kurssin käyminen klubilla. Siinäkin ryhmässä oppi tutustumaan taas uusiin ihmisiin vertaisuuden kautta. Näistäkin on monia jäänyt ystäväksi. Pystyimme vertaiskokouksia toteuttamaan myös valmentajan kanssa Skypen välityksellä.

Klubitalomalli
Klubitalomaailmassa löytyy yhteys ihmiseen luontevasti vertaisuuden kautta . (C) 2019 JSK

Kamerakerho

Jatka lukemista ”Yhteys vertaisiin – vertaistuki”

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus