I Valot loistavat, ja minä olen ikuinen. Kahlaan läpi päivän eilisillä silmillä, niillä kirkkailla, jotka ummistuvat seuraavina kuukausina harvoin. Euforia. Tunnen kaiken. Ruumiini on höyhenen kevyt. Hyvänolon aallot kulkevat sen läpi kuin pehmeä sähkö. Kuulen kaiken. Ääni askelistani lattian pintaa vasten. Pyörätuolin rullaus. Se kivulias voihkinta, joka liittyy elämän alkamiseen. Olen enemmän olemassa kuin koskaan.... Continue Reading →