Valo sittenkin voittaa

Miksi valoa ei jaksa odottaa silloin kun on pimeää? Mikä saa luulemaan, että pimeys on ikuista, ettei mikään tule koskaan muuttumaankaan? Miksi toiset näkevät sen, että lasi on puoliksi täynnä eikä puoliksi tyhjä? Olenko perusluonteeltani ennen ollut pessimisti vai onko sairaus sokaissut silmäni? Nuorena masennus hukutti minut kokonaan syleilyynsä eikä pakokeinoa näyttänyt olevan. Varauduin aina pahimpaan, etten tippuisi korkealta ja pelot saivat minut ajattelemaan aina pahinta. Olin lähinnä melankolinen enkä optimistinen tulevaisuuden suhteen. Vähän niin kuin aasi Ihaa Nalle Puhissa.

Hypomanian iskiessä ei ollut huolta huomisesta. Oli paljon tulevaisuuden suunnitelmia ja luulin pystyväni mihin vain. Kaikki oli vain omasta asenteesta kiinni. Aistit olivat ylivirittyneet ja tuntui, että näin väritkin kirkkaampana ja kuulin lintujen laulun, jota en ollut masennuksen syövereissä kuullut. Nosteen lakattua pudotus syvyyksiin oli taas kova, kun huomasi ettei pystykään siihen mitä oli luullut. Unelmat ja toiveet kokivat kovan kolauksen. Elin taas päivän kerrallaan, tuijottaen kelloon ja odottaen että päivä olisi ohi.

Välillä oli myös tasaisia vaiheita, jolloin optimismi nosti päätään ja usko unelmiin ja toiveisiin säilyi.

Sitten aivan puskista, elämä sai uuden käänteen. Niin kuin esittelytekstissä jo kerroinkin, sain yllättäen veritautidiagnoosin. Kyse oli pahanlaatuisesta sairaudesta, josta en vielä alkuvaiheessa tiennyt juuri mitään. Oireet olivat kovat ja aloitettujen lääkkeiden sivuoireet muuttivat olotilan vielä uudelle tasolle. Luulin tosissani, että olin saanut kuolemantuomion ja aika olisi vähissä. Kuoleman koskettaminen sai koko elämänkatsomukseni ja arvoni muuttumaan totaalisesti. Vaikka olinkin aina arvostanut elämää ja ollut kiitollinen minua kohdanneista hyvistä asioista sai kuoleman uhka silmäni aukeamaan aivan eri tavalla. Elämän merkitys aukeni minulle aivan eri tasolla eivätkä mitkään vaikeudet tuntuneet enää merkityksellisiltä. Vaikka se siirappista onkin, niin elämän tarkoitus selvisi minulle siinä hetkessä enkä voinut muuta kuin anoa uutta mahdollisuutta ja vannoin keskittyväni olennaiseen, jos vain saisin jatkoaikaa.

Selvisin siitä kaikesta ja sain oppia, ettei tautini veisikään minua heti hautaan vaikka saattaisi muuttaa muotoaan pahemmaksi ajan kanssa. Olin saanut jatkoaikani. Kaiken tämän jälkeen vanhasta pessimististä kuoriutuikin optimisti. Olin saanut vastauksen hätähuutoihini eikä pienet murheet tuntuneet enää minkään arvoisilta.

Nautin elämästä täysillä ja pienet elämän ihmeet näyttäytyivät minulle uudessa valossa.

Mielenterveysongelmat eivät enää tuntuneet miltään fyysisen sairauden rinnalla. Mutta sittenpä tulikin taas uusi masennuskausi. Kaiken piti olla paremmin kuin hyvin, mutta sisältä olin taas kuin elävä kuollut. Koin hirveää syyllisyyttä siitä, että voin niin huonosti, vaikka kaikki oli paremmin kuin hyvin. Huomasin kuitenkin hämmästyksekseni asenteeni muuttuneen. Kaiken tunnottomuuden keskellä ajattelinkin, että tämä menee kohta ohi. Niin oli käynyt ennenkin, masennuskaudet seurasivat toisiaan, mutta aina niiden jälkeen oli seurannut seuraava nousukausi.

IMG_2029

Odottelin sitä rauhallisesti ja annoin itseni levätä silloin kun sen aika oli. Valo tulisi aina pimeyden jälkeen, minulla ei ollut mitään hätää, kaikki liittyi vain sairauteen. Niinhän siinä tietenkin sitten kävi. Valo voitti lopulta pimeyden niin kuin aina ennenkin. Olin selvinnyt pimeydestä paremmin optimistisella asenteella. Ei se tuntunut yhtään helpommalta, mutta tiesin, että se ei kestäisi ikuisesti.

 

 

 

Asenteeni on optimistisempi kuin ennen ja minulla on toivoa tulevaisuutta kohtaan.

Minulla on kaksi henkeä uhkaavaa sairautta, jotka eivät kuitenkaan ole minua vielä lannistaneet. Veritauti on lähinnä krooninen tässä vaiheessa eikä kaksisuuntaisuudessakaan ole ollut itsetuhoista käyttäytymistä. Minulle on kuitenkin käynyt hyvin, eikä kumpikaan tauti ole minua kokonaan murskannut, vaikka pohjalla ollaan käytykin useita kertoja. Tiedän sisimmässäni, että selviän tästä. Olen mennyt koko ajan eteenpäin ja lääkkeiden ja kaiken tuen avulla olen saavuttanut tasapainon. Uskon siihen, että vaikka molemmat taudit ovat ”parantumattomia” niin niistä voi kuitenkin toipua. Voi oppia elämään oireiden kanssa itselleen mielekästä elämää, jossa sairaus ei ole rajoite vaan vain hidaste. Pystyn kaikkeen siihen kuin muutkin, kunhan vain pidän elämäni mahdollisimman tasapainoisena ja huolehdin omasta hyvinvoinnistani. En ole kuitenkaan niin naiivi, että uskoisin ettei takapakkia koskaan tule. Niin voi käydä, mutta sieltäkin noustaan varmasti. Olen pikkuhiljaa elämänkokemuksen myötä löytänyt keinot siihen.

Toivo ja optimistinen elämänasenne auttavat uskomaan siihen, että minäkin voin toipua kaikesta huolimatta.

Jokaisella meillä on omat taakkamme kannettavana. Minulla ne nyt ovat tällaiset. Minulla riittää kuitenkin taistelutahtoa, koska minua tarvitaan. Elämäni ei ole merkityksetön. Tämä kaikki on tehnyt minusta sellaisen kuin olen, ehkä paremman ihmisen. Mutta vaikka omalla asenteella on merkitystä ei kaikkiin asioihin voi silti itse vaikuttaa. Se on vain hyväksyttävä ja pelattava niillä korteilla, mitkä on jaettu.

En ole toipumisessani kuitenkaan vielä siinä vaiheessa, että minulla olisi hirveästi toiveita, unelmia tai pyrkimyksiä. Elän vielä päivän kerrallaan ja olen kiitollinen aina kun saan herätä aamulla. Välillä ahdistus sokaisee, mutta sekin aina loppuu jossain vaiheessa. Aina on toivoa siitä, että tulee niitäkin hyviä päiviä. Ilman tätä asennetta olisin jo lannistunut.

IMG_2020

Pikkuhiljaa alkaa myös usko tulevaan palata. Haaveilen, että saamme kaikki olla näinkin terveinä kuin nyt ja saan nähdä lasteni kehittyvän ja kasvavan. Toivon myös etteivät kokemukseni olisi menneet ”hukkaan” ja voisin joskus auttaa ja tukea samassa tilanteessa olevia. Toivoisin myös, että voisin joskus palata myös työelämään edes osittain, että voisin olla taloudellisesti itsenäinen ja tarjota lapsilleni turvatun elämän. Ja vielä sokerina pohjalla, pääsisinpä kerran elämässäni Italiaan. Rakastan sitä kieltä. No, olihan minulla jo paljonkin odotuksia tulevalle ja nyt myös näen että ne ovat mahdollisia.  Tämän taudin kanssa voikin elää eikä se ole esteenä millekään.

Toivoa on aina, älä koskaan menetä sitä, pimeyden jälkeen nousee aina aurinko.

Olisin todella kiitollinen jo opinnäytetyönikin vuoksi, jos kommentoisit juuri lukemaasi tai antaisit palautetta koko sivustosta sivun alareunassa olevan palautelomakkeen kautta.

Mitä ajatuksia tämä kirjoitus sinussa herätti? Miten tämä kirjoitus auttaa sinua toipumisessasi? Saitko kirjoituksesta vertaistukea?

Kiitos mielenkiinnostasi, jatkan kirjoittelua aina maanantaisin.

-Mira

 

vko 12 teema : Toivo ja Optimismi

Tule lukemaan, kommentoimaan ja keskustelemaan..

2019-vk-12-blogin-teema

Vuositilastotilastot 4.3.2019 alkaen

Pvm Näyttökerrat Vierailijat Tykkäykset Kommentit Seuraajat
16.03.19 1890 644 14 37 7

Yhteisöblogissamme on käynyt 644 vierailijaa, ja kommenttien määrä on kasvanut suhteessa kävijämäärään. Kiitoksia! Lisää kommentteja ja vuorovaikutusta toivotaan.

Palautelomake ja rekisteriseloste

Keräämme myös palautetta yhteisöblogin kehittämiseksi. Avoin palautteenkeruulomake löytyy täältä : https://goo.gl/forms/wcAvdQi8Rco6hMAF3 . Mietimme yhdessä rekisteriselosteen sisältöjä, ja tämän yhteisöblogin rekisteriseloste on tulossa  tarkennettuna mahdollisuuksien mukaan lähiaikoina.

Yhteisöblogi on avoin foorumi, 
jokainen vastaa omasta osallisuudestaan itse.

Rekisteriseloste pohjautuu yhteiseen arvopohjaan. Sen tarkempi sisältö sisältää mm.

Tietojen käyttö

Emme käytä tietoomme sähköpostiin tulleita sähköpostiosoitteita markkinointiin tai muuhun viestintään, ellemme saa lupaa asianomaisilta. Mikäli tahdot tilata blogin artikkelit sähköpostiisi, saamme siitä ilmoituksen hallinnointitilille. Sähköpostissa viestit suodatetaan automaattisesti erilaisiin ryhmiin, ja tilaajat ovat nähtävissämme erillisellä sivulla. Se ei ole varsinainen rekisteri, vaan googlen ylläpitämä sähköposti.

Yhteisöblogin sisältöjä varmuuskopioidaan WordPressin mahdollistamilla tavoilla. Varmuuskopiot voidaan tallentaa yhdistyksen hallituksen valtuuttamien henkilöiden omille kovalevyille heidän omilla tietokoneillaan, edellyttäen, että ne ovat henkilökohtaisia eivätkä ole yhteiskäytössä. Varmuuskopioita ei saa muuten jakaa eikä avata ilman Kaksisuuntaiset ry:n nimenomaista lupaa.

Tilastoimme kävijämääriä

Yleisellä tasolla seuraamme blogin kävijämäärien kehittymistä, ja samoin kuin opinnäytetyöhön liittyen, kommenttien sisältöjä käytetään nimettöminä opinnäytetyössä. WordPressin käyttöön liittyvä kategorisointi luo automaattisesti sivustoja, joihin kirjoittajien tekstit tulevat näkyviin heidän ’omana sivunaan’. Tämä palvelee lukijoita ja tuottaa lisäarvoa niin, että artikkelit ovat helpommin löydettävissä.

Linkitykset

Mikäli yhteisöblogia linkitetään muualle, pyydetään ottamaan yhteyttä sen hallinnointiin.

Rekisteriin ja toimintaan liittyvä palaute

Voit olla yhteydessä Kaksisuuntaiset ry:n käyttöön jäävän yhteisöblogin hallinnointiin sähköpostitse : mielen.mainingeista(ätti)gmail.com , ja lähettää viestin myös palautelomakkeemme kautta. Sivusto on tehty vapaaehtoisvoimin. Jokainen kirjoittaja edustaa itseään, ja Kaksisuuntaiset ry:n puheenjohtaja on viimekädessä vastuussa artikkelien sisällöstä edustaessaan yhdistystä . Hän on tämän blogin Päätoimittaja, eli hänellä on editorin oikeudet. Voit olla yhteydessä myös tekniseen tukeen ja opinnäytetyötä suorittavaan Savonian opiskelijaan lomakkeen kautta lisätietojen saamiseksi.  >> OTA YHTEYTTÄ   <<

Sopimukset

Erikseen on tehty ohjaus- ja hankkeistamissopimus, joka on tällä hetkellä allekirjoituskierroksella. Kerromme lisää hankkeesta ja siihen liittyvistä asioista mielellämme. Nyt kuitenkin keskitymme kirjoittamiseen .

.. Tule mukaan , 
yhdessä olemme enemmän , 
yhdessä voimme paremmin ..

— Jouni K ( Kirjoittaja, yhteisöblogin tekninen avustaja ja vertaisryhmän fasilitaattori )

Kumppanuuden ytimessä

Kumppanuus tuntuu joskus vaikealta. Kaikki ei menekään niin kuin on suunnitellut. Ja miksi? Koska kumppani sooloilee! Miten törkeää! Suhtautuminen suhteeseen on tällaisessa tilanteessa monesti työn takana. Kaikki tämä on kuitenkin harjoiteltavissa, ja helposti.

Meidän jokaisen tulisi joskus olla kumppani itsellemme, jotta saamme harjoitusta muiden ihmisten rinnalla elämisestä. Uskon vakaasti, että se on mahdollista ja tarpeellista. Minäpä kerron miten ja miksi.

Ensiksikin on opittava antamaan itselleen anteeksi. Vasta sitten voi antaa aidosti anteeksi toisille. Olemme kaikki puutteellisia olentoja. Meillä on mielihaluja, kateutta ja mustasukkaisuutta. Ne ovat kaikki tunteita, ja tunteita pystyy hallitsemaan. Isoissa tunnekuohuissa pitää pyrkiä jarruttamaan. Tunteita ei saa tappaa, vaan ainoastaan kutistamaan ne sellaiseksi, ettei niistä ole enää haittaa. Silloin on helpompaa astua tunteiden kuilun yli ja antaa itselleen anteeksi, menettää täydellisyytensä. Tähän auttaa itsereflektio, mindfullness, mietiskely. Tunnustele itseäsi: onko sinulla taakkaa, joka juontaa juurensa jostain menneisyydestä? Se on juuri sitä, menneisyyttä. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Sen kanssa täytyy oppia elämään. Se kun seuraa mukana hautaan saakka.

Tällaisissa tapauksissa auttaa parhaiten, että antaa itselleen anteeksi. Anteeksianto ei aina ole helppoa, mutta se on aina mahdollista. Sitä voi vaikka harjoitella pienillä asioilla, ja vähitellen siirtyä suurempiin juttuihin. Loppujen lopuksi sana ”anteeksi” on yhtä iso, riippumatta siitä, millainen kummitus anteeksiannettava on.

Toiseksi on lopetettava turha itsensä käskyttäminen. Jokainen meistä tarvitsee silloin tällöin potkua takamuksille, että asiat lähtevät rullaamaan. Vaatii jonkin verran itsetuntoa olla välittämättä potkusta, ja antaa silti kaikkensa. Tai ei kaikkensa, vaan sopivasti. Eräällä kurssilla opin, että ihan hyvä on riittävästi. Muut eivät tiedä, millaisen riman olet asettanut. Ja kuinka arvokasta onkaan se, että ylitettyäsi riman, joka on ihan hyvällä korkeudella, voit ottaa kirjan ja mukillisen kuumaa kaakaota ja viettää laatuaikaa itsesi kanssa. Se jos mikä on psyykkeen hoitamista.

Kun oppii omalla kohdallaan ihan hyvään, sen voi reflektoida toisiin. Aivan kuin minä itse en ole täydellinen, ei sellainen ole kumppanikaan. Ihan hyvä riittää kyllä, varsinkin, jos hän on vilpittömästi yrittänyt. Kumppanikin tarvitsee joskus kirjaa ja kaakaota.

Kolmanneksi täytyy hankkia uskallusta. Uskalluksen avulla saavuttaa asioita, joihin ei muuten ylety. Omalta mukavuusalueelta kannattaa astua silloin tällöin pois. Voi vaikka ryhtyä kirjoittamaan blogia julkibipona! Pieni seikkailu avartaa ja vahvistaa mieltä. Kumppani kannattaa ottaa mukaan seikkailuun, sillä hän varmastikin kokee sen omalla tavallaan. Se on paras tapa saada hänelle hymy huulille. Silloin ollaan jo pitkällä.

  • Mixu

Yhteisöblogi – vertaistukea toipumiseen – opinnäytetyö

”Blogilla vertaistukea toipumiseen-yhteisöblogin luominen kaksisuuntaiset ry:lle”

Mielen Mainigeista – yhteisöblogin banneri by Johanna K.

Yhteisöblogimme on käynnistynyt osana opinnäytetyötäni, jota teen sosionomi (yamk) opinnoissa Savonia ammattikorkeakoulussa. Opinnäytetyön nimi on ”Blogilla vertaistukea toipumiseen-yhteisöblogin luominen kaksisuuntaiset ry:lle”.

Kaikkien 11.3.-14.4.2019 julkaistujen blogikirjoitusten kommentointeja ja yhteyden ottoja käytetään opinnäytetyöni materiaalina. Toivon siis runsasta kommentointia näihin kirjoituksiin.

Mitä ajatuksia kirjoitukset herättävät sinussa ja miten kirjoitukset ovat auttaneet sinua omassa toipumisprosessissasi?

Tarkastelen myös kirjoittajien ajatuksia ja pyydän heiltä arviota blogista, sen aiheista ja vertaistuesta. Kirjoitusten aiheena ovat tutkimuksessa esiin nousseet viisi toipumisorientaation prosessia tai asiakokonaisuutta, jotka ovat, kumppanuus (connectedness), toivo ja optimismi (hope), identiteetti (identity), elämän merkityksellisyys (meaning and purpose) ja voimaantuminen (empowerment). Näistä piirteistä käytetään lyhennettä CHIME.

Toipumisorientaatio

Toipumisorientaatio tarkoittaa sitä, että ihmisen ei tarvitse toipua kokonaan oireettomaksi vaan elämä voi olla merkityksellistä oireista huolimatta. Toipuja ohjaa itse toipumisprosessiaan ja ammattihenkilöt vain tukevat. Parantumisen sijaan korostuu kuntoutuminen, toipuminen ja yksilölliset prosessit. toipuminen tarkoittaa yksilön arvojen, asenteiden, tavoitteiden, tunteiden, roolien ja taitojen muuttumista niin että elämä voi olla toiveikasta ja tyydyttävää sairaudesta huolimatta.

Yhteys muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan sisältää subjektiivisen tunteen kuulumisesta yhteisöön, merkityksellisten ihmissuhteiden olemassaolon, tuen saannin muilta ja vertaisuuden kokemuksen. Siihen kuuluvat mm. sukulaissuhteet, muiden antama tuki ja yhteisöön kuuluminen.

Toivo ja optimismi sisältää uskon toipumisen mahdollisuuteen, positiivisen ajattelun toipumisen saavuttamisen mahdollisuuksista ja motivaation muutoksiin keskeisten verkostojen tuen avulla. Siihen kuuluvat mm. toivoa herättävät suhteet, onnistumisen halu ja unelmat sekä toiveet.

Identiteetti sisältää myönteisen minäkuvan rakentumisen ja stigman voittamisen.

Elämän merkityksellisyys tarkoittaa merkityksellisten elämän laatua lisäävien sosiaalisten roolien ja päämäärien löytämistä. Siihen liittyvät psyykkiseen sairauteen liittyvät tekijät, hengellisyys, elämän laatu ja mielekäs elämä ja elämän kulun uudelleen määrittely.

Voimaantuminen on henkilökohtaisen vastuun ja kontrollin vahvistumista elämän eri osa-alueilla. Siihen kuuluu henkilökohtainen vastuunotto, elämän hallinta ja keskittyminen vahvuuksiin.

Jatka lukemista ”Yhteisöblogi – vertaistukea toipumiseen – opinnäytetyö”

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus