Some söi mielenterveyttäni

Olen ollut nyt yli puoli vuotta lähes kokonaan käyttämättä sosiaalista mediaa. Katkos alkoi ristiriitaisista tuntemuksista siitä, että pystynkö täysin itse määrittämään millä tavalla somea halusin käyttää, vai olenko jollakin tavalla riippuvainen siitä. Nyt kun taukoa on kulunut jo jonkin aikaa, olen tunnistanut että tänä samana ajanjaksona olen elänyt poikkeuksellisen kuormittavaa aikaa. Luulen että sosiaalinen media olisi juuri nyt vaikuttanut kielteisesti mielenterveyteeni.

Somen selaamiseen jumittuminen pitkiksi ajoiksi alkaa olla vitsi, jonka monet tunnistavat. Minäkin olen tehnyt sitä paljon. Jollakin tapaa se alkoi pohdituttaa ja herättää ärtymyksenkin tunteita. Halusinko minä sitä, että kulutin sen puoli tuntia tai tunnin sisältöjä selaten? Tekikö se minulle hyvää? Pystyinkö mä itse määrittämään, mitä mä somen käytöllä tavoittelen, ja sainko juuri haluamani – ja missä määrin huomioni kiinnittyi moniin ihan muihin asioihin somealustalla?

Some on näyttämö, jossa esitellään saavutuksia, huippuhetkiä, visuaalisesti upeita asioita elämässä. Se ei todellakaan ole sama kuin reaalielämä. Big news! Kyllä sinä ja minä tiedetään tämä varsin hyvin.

Kuitenkin kun kuormittuneilla aivoillani sitä postausvirtaa selasin, niin väistämättä huomioni kiinnittyi sellaisiin asioihin, joita joku kaverilistallani oleva oli saavuttanut, ja joita itse kadehdin tai kovasti olisin halunnut omaan elämääni. Se tuntui pahalta ja korosti omaa kokemustani siitä, mitä minulla ei ole.

Luin eräästä tutkimuksestakin, jonka mukaan some voi vaikuttaa haitallisesti sellaisten ihmisten mielenterveyteen, jotka enimmäkseen passiivisesti seuraavat sivusta muiden some-elämää. He jotka eivät itse osallistu tähän paraatiin. Bingo!

Voihan sosiaalisessa mediassa olla postauksia näennäisesti huonostikin menneistä asioista. Kotona sattuneesta pyykkikatastrofista. Sitten siitä voi laittaa kuvan someen ja todeta itseironisesti että #eimennyniinkuströmsössä. Ja saada huutonauruhymiöitä ja samaistuvia kommentteja.

Sen sijaan kun vastoinkäyminen toisensa jälkeen vaan seuraa perätysten, hallinnan tunne omassa elämässä karkaa, sitä yrittää ja yrittää, ja silti asiat eivät helpota, yhä uudelleen naamalle lätsähtää tympeänhajuinen harmaanruskea märkä rätti, ja on myönnettävä että ei kerta kaikkiaan pysty tekemään asioita entiseen tapaan, niin se ei millään muotoa taivu johdonmukaiseksi nokkelaksi sometarinaksi. Henkilöbrändin ydinsanoma on totaalisessa sumussa. Toimintastrategian mukainen viestintä on mahdotonta, kun ylin johto on tiltannut.

On sosiaalisessa mediassa paljon hyviäkin puolia. Muistan sen aamun, kun avasin Facebookin ja tosi monella tutullani oli päivitys, jossa luki #metoo. Ihmettelin mistä on kyse, että ei kai tämä ole joku kiertokirjejuttu. Otin selvää ja hoksasin, että tämä koskee itse asiassa minuakin. On ollut sanoinkuvaamattoman upeaa seurata seksuaalisen häirinnän nostamista pöydälle. #metoo-liike herättää toivoa, että heikompien oikeuksia ihan oikeasti huomioidaan, eivätkä vahvemmat saa rymistellä miten sattuu.

Kuka tahansa voi somessa julkaista omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, ilman että julkisuuteen pääsemisen portinvartijana olisi esimerkiksi vanhanaikaiseen tyyliin sanomalehden mielipidepalstan toimitus. Jos joku yritys on toiminut paskasti, kuluttaja voi todella saada sen siitä tilille somessa, eikä joudu vain tyytymään hahmottoman asiakaspalvelun geneeriseen vastaukseen että reklamaatio on välitetty asianosaiselle osastolle. Osatyökykyiset taitajat ovat pystyneet somepostausten kautta tuomaan esille todellista asennettaan ja haluaan näyttää kykynsä, ja lopulta työllistyneet. Ja lista jatkuu.

Minua huolestuttaa todella kovasti myös teknologiajättien valta vaikuttaa ihmisten mieliin tai kokonaisiin yhteiskuntiin. Facebook, Google, Apple, Amazon. Jo palvelujen takana olevien pörssiyritysten nimet ovat kylmääviä. Facebook: Meta. Kaiken takana ja yläpuolella? Google: Alphabet. Järjestää tiedon sellaisiin aakkosiin, joka heille on suotuisaa – paljastamatta menetelmiään ulkopuolisille?

Kutsukaa vain foliohattutädiksi, mutta minusta nämä teknologiajätit ovat levittäneet lonkeronsa haitallisen laajalle, ja epäreilulla tavalla ne eivät kerro riittävästi sisäisestä toiminnastaan. Facebookilla on lähes kolme miljardia käyttäjää. Juokohan Coca-Colaakaan yhtä suuri osuus koko maapallon ihmisistä?

Algoritmi on se ydinsana. Dataa keräämällä voi laatia malleja, jotka ennustavat ihmisten tulevaa käyttäytymistä. Vuonna 2015 tehtiin tutkimus, jonka mukaan Facebook pystyi ennustamaan yksittäisen ihmisen tekemiä valintoja paremmin kuin tämän puoliso. Mitäköhän kivaa datavelhot ovat suljettujen ovien takana sittemmin keksineet tämän seitsemän vuoden aikana käyttäjien palvelemiseksi?

Työelämän kautta olen tutustunut hieman digimarkkinointiin. Markkinointia tekevälle yritykselle sosiaalinen media voi olla aivan ylivoimaisen tehokas ja edullinen keino saavuttaa tismalleen ne potentiaaliset asiakkaat. Liiankin tehokas?

En ole tämän käyttökatkoksen aikana poistanut sometilejäni, ja olen satunnaisesti käynyt kirjautumassa palveluihin. Bongasin äskettäin käynnilläni erään kiinnostavan tapahtuman, josta en ollut saanut tietoa mitään muuta kautta. Arvelen siis että joistakin kivoista asioista olen jäänyt paitsi somekatkon takia.

Olen ajatellut että jossakin vaiheessa olisi mukava palata somen käyttäjäksi, koska sen kautta voi seurata tuttujen kuulumisia ja ajankohtaisia keskusteluja. Nykyiset sosiaalisen median alustat vain aiheuttavat aika paljon erinäisiä epämukavia moraalipohdintoja. Mä olisin valmis maksamaan reilun ja vastuullisen somealustan käytöstä. Se vaan ei auta jos mä olen siellä yksin – silloin sosiaalisesta mediasta puuttuu sosiaalinen ja jää vain media.

Veera S

Jos sosiaalisen median käyttö on mietityttänyt sinua tai osaat vaikka vinkata hyvästä maksullisesta some-alustasta, jätä kommenttia!

2 thoughts on “Some söi mielenterveyttäni

Add yours

  1. Mielenkiintoinen ja kannustava kirjoitus 👍🏻. Viimeksi toissa viikolla pidin neljä päivää face-taukoa. Syynä yksinkertaisesti oman mielenterveyden parantaminen. Facen päivityksiä kun lukee tuntuu, että Kaikkien Muiden elämässä tapahtuu koko ajan jotain uutta ja mahtavaa. Kun samaan aikaan ihte käyt samassa työssä kuin viimeiset 22 vuotta ainoastaan siksi, että töissä on käytävä, pari kertaa viikossa ruokakaupassa ja siinäpä se. Mutta tosiasiahan on, että kaikilla muillakin on työ ja kotihommia, mutta eihän ne ole mitenkään hohdokkaita postattavia. Vaikka yrittää ajatella noin, ei se mieltä kohenna kuitenkaan, siksi face-lakot on välillä enemmän kuin tervetulleita ❤️.

    Tykkää

  2. Kiva kuulla että muutkin käy läpi samantyyppisiä keloja 👌 Kyllä ne muut ihmiset vaikuttaa itseen, vaikka kuinka haluaisi olla immuuni millekään vaikutteille. Saakeli mun elämä ei ainakaan ole jatkuvaa shamppanja-lähiruokabrunssia 20 läheisimmän ystävän kanssa, vaan just tota töitä ja kotihommia, ja niistäkin selviäminen saattaa olla yhtä rämpimistä 😅
    Veera S

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Veera S Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Website Powered by WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: