Voimasointuja

Voimasointu

10.4.2019 Mielen Mainingeista Yhteisöblogi – Kaksisuuntaiset ry, julkaisupäivä 13.4.2019 

Voimasointu (en. power chord) merkitsee sointua, joka rakentuu pohjasävelestä, puhtaasta kvintistä (ns. viitossointu tai kvinttisointu) ja mahdollisesta oktaavista.  Se on terssitön vajaasointu. Voimasointuja käytetään enimmäkseen kitaransoitossa, ja erityisesti rock- ja metallimusiikissa. Kvintin tilalla voidaan myös soittaa käännetty kvartti. Nimi ”voimasointu” tulee siitä, että puhdas kvintti ei ole duuri eikä molli, ja se kuulostaa näin ’voimakkaammalta kuin diatoninen sointu.’  Voimasointua merkitään yleisimmin isolla kirjoitetulla pohjasävelellä, jonka perässä on luku 5, esim. C5. — Wikipedia

Kirjoituksen aihe on voimaantuminen vahvuuksiin keskittymisen kautta. Tässä artikkelissa skitsoaffektiivisen mielen erityiskyky, tunteiden voima, on keskeinen ja sitä valaistaan miehisestä näkökulmasta kitaransoiton, ja musiikin kautta.

Teksti on tarkoitettu kaikille niille, joilla on ikävä isää.

Jos tykkäät jutusta, tai muuten haluat antaa palautetta, voit  (1) kommentoida ja mielellään myös (2) täyttää blogin palautelomakkeen.  Kiitos ajastasi.

Stigman avaaminen, ja häpeän käsittely voi olla pelottavaa ja aiheuttaa reaktioita. Mikäli koet tarvitsevasi mielenterveyden apua, ota yhteyttä ammattilaisiin.  >> (1) Suomen Mielenterveysseura , Kriisipuhelin , (2) Kriisipalvelu, auttavia tahoja

Kuuntele linkkaamaani musiikkia soittolistalta >>  KITARA ON MULLE . Saatan lisäillä sinne jotain omiakin juttuja joskus.  — Jomppa

Kun omaa kokemustarinaa kertoo, niin voi valita erilaisia tapoja tai tarkastelukulmia, joiden kautta oman toipumisen voi muille esittää niin, että se ’kolahtaa’. En niinkään kerro elämänhallinnasta, tai itsekontrollista tai vastuusta, mutta keskityn omaan vahvuuksiini, tai oikeammin vahvuuteen, joka liittyy tunteiden käsittelyyn.

Se liittyy sairauteni erikoisluonteeseen, skitsoaffektiiviseen mieleen, joka on erityisen herkkä tuntemaan ja kokemaan, eläytymään ja ilmaisemaan, tulkitsemaan ja tunnelmoimaan. Se on vähän niin kuin ’nomadin ominaisuus’, eli kyky laulaa kurkkulauluja.

Mulle on sanottu, että olen ’parantumaton romantikko’, ja myös, ’lyömätön jeesustelija’. Lisäksi on sanottu: ’raivostuttavan syvällinen’.  Ei kait noihin voi kuin suhtautua myönteisellä mielellä, eli olkoot oikeassa!

Kuva ja ääni

Itse olen tehnyt kokemustarinani ensimmäisellä kerralla videon, mutta sen julkinen esittäminen edellyttäisi tekijänoikeusmaksujen suorittamista artisteille, joiden musiikkia olen siihen lainannut. Se oli kait niin vaikuttava esitys silloin, että moni kapsahti suoraan kaulaan. Olen sen videon yksityisesti esittänyt Muutoksen avaimet -kurssilla, sen jälkeen muutamalle työvalmentajalle, ja omalle perheelleni sekä  joillekin ihmisille internetissä toisilla mantereilla.

Tällä kertaa kerron voimaantumisesta ja keskityn vahvuuksiini, niinkuin yhteisöblogimme tämänkertainen tehtävänanto  antaa ohjausta. Mun tärkein   aisti on näkö, mutta jotenkin tuntuu, että vahvin voisikin olla ääni. Mitä kaikkia aisteja on? Onko se kuitenkin synergia, tai joku synestesia, joka on mun vahvuus? Tunneaisti !

Mitä se on, voimaantuminen? Eikö se ole sitä, että heikosta tulee vahva, että saa kykyjä käyttöön..

Kirjoitan samalla kun voimaannun tänä päivänä. Joka päivä pitää voimaantua aamulla, tehdä joku suunnitelma. Kait sitä on joka päivä pystynyt vähän voimaantumaan. Valmistelin tätä artikkelia kolmena päivänä ennen sen julkaisemista. Kirjoittaminen on mulle jatkuva prosessi, koskaan ei tunnu tulevan valmista. Joskus tekstit vaan on sitten osattava päästää käsistään. 

Isän perintö
Voimaantuminen on miehelle tunne joka liittyy hyvin vahvasti siihen, mikä on isältä peritty. Akryylit kankaalle, ”Kaksoisveli, jota pieni vihreä mies yrittää taklata” (C) 8.4.2019 JsK

Eilen maalasin pitkästä aikaa, ja siitä tuli ”kaksoisveljeni, jota pieni vihreä mies yrittää taklata”.

Artikkelikuvassa on kait paljon maskuliinista voimaa, ja mun voimaantuminen liittyy sen oppimiseen. Jotenkin kuitenkin ’vähän hävettää’ tuollaisen taulun julkaiseminen. Että onkin niin vahvaksi tullut. Pelkään kait, että teen jotain sellaista omalla voimalla, mikä menee väärin tai aiheuttaa tuhoa, tai vahingoitan jotain herkkää. Monasti jätän menemättä, mutta kirjoitan. Sehän se vasta onkin vaarallista. Olen draamakirjailija. Kysyn, liittyykö miehenä olemiseen häpeää?

Olen kuitenkin, silti, aika kiltti ihminen. Olen kuitenkin ampunut rastaan ilmakolla. Olen onkinut kaloja. Käytän kloriittia WC-pöntön puhdistamisessa. Olen laittanut psyykenlääkkeen viemäriin, pelkäsin että järvessä kalat kuolevat. En ole kuitenkaan käynyt armeijaa, enkä tahdo tappaa. Yritän välttää liharuokia. Välillä olen kuitenkin syönyt makkaraa ja kalaa viimeaikoinakin. Ja kananmunia olen syönyt.

Miehen ominaislaadussa on jotain systemaattista, tavoitehakuista ja loogista. Ne liittyy kait metsästämiseen ja ruoan hankkimiseen. Kun tämä päättelykyky ja logiikka kohdistuu omaan itseen, niin mitä minä olen metsästänyt itsestäni?

Ihminen on eräältä luonteeltaan metsästäjä, peto joka elää muiden elämällä. Siitä syntyy kiertolaisuus ja vaeltaminen. Vuokralla asumisesta laulaa mm. >> Bob Dylan, Dear Landlord

Mitä tämä häpeä on?  Länsimaisen kulttuurin vallan ja voiman, teknologian ja hallitsemisen aikakausi on varmaankin tulossa tiensä päähän, tai voitaisiin puhua tasa-arvoisemmasta maailmasta. Onko aikakausi oikeasti muuttumassa. Ihminen on myös maanviljelijä. Ihminen on mies ja nainen. Jokaisessa meissä on sekä naiseus että mieheys. Ihminen voi olla jotain muutakin. Teknologia on tuonut ihmiset maailmankylään. Niin paljon tietoa on saatavilla. Onko silti tasa-arvoa, rauhaa, rakkautta, harmoniaa? Mulle nämä asiat merkkaa paljon.

Millaisia ovat ne uuden ajan miehet ja naiset, jotka eivät voimaansa käytä tuhoamiseen, vaan elämän vaalimiseen? Kasvaako näinä aikoina ns. indigo-lapsia, joilla on erityisiä kykyjä. Joka tapauksessa miehinen voima tarvitaan elämän suojelemiseen tällä planeetalla. Sellainen runo tulee mieleen Kahlil Gibranilta, jossa lapsista sanotaan ”You are the bows from which your children as living arrows are sent forth.”   Henkinen soturius liittyy siihen, että puolustaa elämää.  

Kaikki liittyy kaikkeen

Bette Midler laulaa siitä miten vanhat ihmiset kasvavat vanhemmiksi. Laulu on alunperin John Prinen. Vanheneminen on voimaantumista! Laulussa lauletaan : ”Puut kasvaa vaan vahvemmiksi, ja joet villimmäksi.” ja se koskettaa minua . Oikeastaan vahvaksi tuleminen on heikkouden kanssa elämistä.

Tämänkin laulun tahdon oppia soittamaan kitaralla, joten etsin siitä nuotit ja alan harjoitella. Tallensin muutamia muitakin lauluja sointuineen tänään tätä kirjoittaessani, ja laulukirjani sai taas lisää harjoiteltavaa. Tähtääkö se esittämiseen?

” Ya’ know that old trees just grow stronger
And old rivers grow wilder ev’ry day
Old people just grow lonesome
Waiting for someone to say, ’Hello in there, hello’ ” —  Hello in there , John Prine

Aika luovassa ja herkässä tilassa olen tätä kirjoittaessani. Pohdin asioita, jotka aukaisevat hankalia tunteita. Puhun surusta. Koen olevani henki, ja mieli tuottaa mielikuvia ja löytää vastaavuuksia musiikista, runoista, muistoista…

Isän ikävä

Olen itkenyt tätä kirjoittaessa monta kertaa. Välillä pitää käydä kävelemässä, ja haukkaamassa jotain.  Tarkoitus ei ollut kertoa maalaamisesta, tai alkaa opiskelemaan jonkun toisen lauluja, vaan kirjoittaa omasta voimaantumisesta kitaransoiton kautta. Ehkä kyseessä onkin voimaantuminen musiikin kautta? Miksi musiikki on voimauttavaa?

Kaikki me ollaan vertaisia, siskoja ja veljiä keskenämme! Ihmisiä!

Kitara on mulle

Ensimmäinen kosketus kitaraan oli Sienimäellä vuonna 1969 kesäkuussa. Tarkkaa päivää en muista, mutta tänä vuonna siitä on yhtä kauan kuin pikkuveljeni ovat syntyneet. Siis  melko tarkkaan tasan 50 -vuotta sitten.

Mulla on itellä ollut ainakin kaksi kitaraa aikaisemmin. Ensimmäisen löin itse rikki. Toisen löi toinen. En viitti kertoa sitä väkivaltarikoksesta mutta se tapahtui Savitaipaleella ja on osa mun kokemustarinaa. Minulla on ollut sähkökitara, mutta siinä oli liian kapea kaula, ja annoin soittimen tyttärelleni. Nykyään mulla on Yamaha C-40 ja sähköbasso 1980-luvulta. Se on Fenderin tehtailla tehty Koreassa ja sen nimi on Samick. Muitakin soittimia mulla on ollut, ja olen kaivannut sitä syntetisaattoria jolla opiskelin midin alkeita, senkin annoin tyttärilleni. Ensimmäisen kerran tein midi-tiedostoja 1980-luvulla VIC-20 -tietokoneella. Vastikään ostin sähköurut ja olen niihin ihastunut. Niillä on kiva nimi: Bontempi HP 61.40.  Että sellaset ”pelit ja vehkeet” on mulla. Näin kerran Fazerilla viime vuonna sellaisen akustisen, missä oli vahvistin, ja siitä näen märkää tunnelmallista unta!

Yllätys

Yllättäen huomaan tarkastelevani itseäni musiikintekijänä, muusikkona. Ja mieleeni tulee skitsoaffektiivisen superkyvyllä, joka on siis vahvuuteni,  laulu, jonka on tehnyt Jose Feliciano.

”Mua muukalaista kuunnelkaa,
laulusta lantti antakaa,
aamulla tie tomuaa,
tunnen joka kaupungin,
kun lapsena jo aloitin,
kitaraani teille soittelin,
mä laulut elämästä teen,
ja särjen kuoren kovenneen.” — Gypsy, Jose Feliciano, suom. Kaisu Liuhala

Ei tuotakaan laulua ole nyt tänään tarkoitus alkaa opettelemaan soittaa, mutta voinhan sen tässä toki kuunnella.   Ihan tommosta virtuoosimaista taitoa kuin Josélla  ei mulla kyllä ole, mutta kun soinnut on tekstin kanssa synkassa, niin osaan biisin rämpytellä, ja mulla on kait jotain omaa tyyliä kosketinsoittimilla, mitä muut ei osaa soittaa. Mä osaan soittaa kosketinsoittimia kuin kirjoituskonetta. Se on mun kummallinen superkyky.

No tästä päästiin nyt sitten siihen esimerkkiin, jossa voimaantuminen harjoittelun kautta tarkoittaa kait käytännössä sitä, että se energia mikä on jostakin syystä vaikea tuoda ilmi ja julki etsii sen kanavan ja toteutustavan.

Vähän niinkuin kuusi räystään alla kasvaa mutkan. Tämän asian mulle havainnollisti kerran Jorma. Yksi isän korvike mulle, tärkeä mies! Luonnollinen kehitys on voima, joka etsii oman väylänsä. Tämä on voimaantumisen perusasia. Jorma kävi eilen mun luona synttäreillä, puhuttiin mielikuvista ja musiikista. Sain häneltä lahjan: ”Tom of Finland elokuva”. Mitä opimme siitä?

Luonnollinen kehitys on voima, joka etsii oman väylänsä. Tämä on voimaantumisen perusasia.

Muistan miten aloitin soittamaan kitaralla Ukko-Nooaa. Ja jänis istui maassa. Kitara poikittain polvillani, ’yhdellä sormella kieliä repien.’ Kansakoulun laulukirjassa oli nuotteja, mutta en niitä oppinut. Oli ongelmana pysyä rytmissä. Ja on se vieläkin. Rytmin kanssa alkoi mennä paremmin, kun oppi sointuja. C-duuri säestys on varmaan ensimmäinen iso kynnys kenelle vaan.

Muistan miten kerran tunsin kummallisen vapauden tunteen, kun opin soittamaan sointuja, se oli Mäntsälä mielessäin (Kake singers). Sain rytmiä hallintaani. Tein siihen lauluun myös säkeistön omasta kotikaupungista. ”Imatra mielessäin”. Asuin silloin Helsingissä.

Kun näitä oppimisen tasoja oppimisen isoja askeleita miettii musiikin saralta, niin seuraava on ollut kait omat sävellykset, ja sitten muissakin sävellajeissa soittaminen, ja myöhemmin myös  transponointi. Ja sitten musiikin harmonian ja rakenteen ymmärtäminen.  Mihin tämä tähtää? Suurin kynnys on esiintyä, ja se kait tulee jossain vaiheessa.

Koulupoika

Kun mietin sitä poikaa joka olin vuonna 1969, niin olin juuri aloittanut koulun. Olin muuttanut maaseudulta, jossa elin pienimpänä poikana ja se oli suurperhe. Milloin poikuuden voi menettää ja voiko se tapahtua miehen kanssa?  Nyt olin siis päässyt takaisin äitin kanssa elämään, vaikka hän olikin vähän kuin vieras ihminen, ja oli isäpuoli. Pien tuli elämään myös kaksoisvelipuolet.

Ei se elämä niin vaikeaa ollut, ja koulussa kävin, mutta isään liittyen minulla oli ongelmia. Muistan miten vaikeaa oli tehdä isänpäivän korttia, ja itkin koulussa.  Onneksi opettaja keksi, että sen saatoin  tehdä kortin myös isäpuolelle. Isä on aina ollut mun mukana. Isän muisto, ja monia ihmisiä joita olen miehen mallina pitänyt. Monet miehet ovat olleet minulle pelottavia, koska olen pelännyt miehen voimaa ja valtaa.

Isyyteen liittyvät asiat on mun kokemustarinassa ja identiteetin rakentumisessa olleet keskiössä. Ajattelen, että jokaiselle pojalle oma isä on äärimmäisen tärkeä ihminen. Poika on isänsä poika. Mä olen kovasti kaivannut omaa isääni. Ja olen ulkonäöltänikin hyvin samanalainen. Olen nähnyt hänet ehkä alle kymmenen kertaa mitä muistan. Isättömyys ja isän etsiminen on kait se juttu, mistä saa voimaa, ja mikä antaa voimaa?

Omaa poikaa mulla ei ole, mutta on kaksi tytärtä. Jos äideille voi tulla synnytysmasennus, niin kyllä se voi tulla yhtä hyvin miehellekin. Toisen lapsen syntyessä jouduin maniaan, ja vuoden päästä syvään masennukseen.

Menetin poikuuteni naiselle 34 -vuotiaana. Olen katkaissut molempien lapsieni napanuoran.

Omasta isäksi tulemisesta voisi laulu tulla, joten laitoin sen tilaukseen, ’aliohjelmaksi yöksi, unennäköön’. Varasin yöpöydälle kolme kynää ja muistikirjan. Sitä ei tiedä milloin melodia voi putkahtaa päähän. Vaarana on, jos sitä ei heti harjoittele tai merkkaa, niin se voi jäädä noukkimatta uudelleen. Kirjoitan muutenkin paljon, ja teen muistiinpanoja. Kirjoitan myös sosiaalisessa mediassa, ja  tunteiden voimasta olen  vastikään maininnut sosiaalisessa mediassa:

”Tunteet on mahtavia voimia ja niiden suunta ratkaisee . Kuinka helpottaa ketään kääntämään suu virneeseen ja kirkastaa silmät , odottamaan jotain iloa ? Sinnikäs pitää olla 🙂 ❤ _/\_ (yes) .” — JSK  (  >> Miessakit Facebook )

Mun aivot toimii tunneviritteisesti. Ne ohjaa ajatuksia ja muistia . Tähän kohtaan tulee nyt mieleen laulu, jonka on tehnyt Yusuf Cat Stevens. ”Father and son.” Onko tästä laulusta suomennosta? Olen tehnyt käännöksiä lauluista, jotka mua koskettavat. Yksi tällainen laulu, on mongolialainen kansanlaulu ( >> Mother in Dream, Uudam ) , ja toinen thaimaalainen  laulu, jota en ole löytänyt netistä , mutta löytänyt lähes vastaavan laulun >> ’country-song’. Olen käynyt Thaimaassa ja nauhoitin silloin laulun mp3-soittimella radiosta.

Olen opetellut laulamaan nuo laulut alkukielellä. Laulujen aiheet tiedän, ja ne pohtivat pojan kuolleen  äidin ikävää ja pojan yksinäistä vaeltamista elämässä.

”How can I try to explain, when I do he turns away again
It’s always been the same, same old story
From the moment I could talk I was ordered to listen
Now there’s a way and I know that I have to go away
I know I have to go” — >> Father and Son, Yusuf Cat Stevens

Miehinen voima – herkkyys

Nyt kun tätä mietin että mitä on voimaantuminen minulle ollut, niin olen joutunut käyttämään muita ihmisiä oppiakseni miehistä voimaa. Isä oli lähtenyt pois, koska saattoi pohjimmiltaan ajatella lapsensa parasta. Niin kuin tuossa Yusuf laulaa. ” Kuinka voisin yrittää selittää , kun yritän hän kääntyy taas pois, ja aina se on ollut sama vanha tarina. Siitä hetkestä asti kun pystyin puhumaan minun on käsketty kuuntelemaan . Kun tie kerran on olemassa tiedän että pitää lähteä, minun pitää lähteä ”. Kait hän laulaa tuossa pojan näkökulmasta. Minä ajattelen tätä oman isäni näkökulmasta. Se muutti Ruotsiin 1970-luvulla. Näin sen ehkä seitsemän kertaa sen jälkeen.

Olen joskus haaveillut oman CD:n tekemisestä. Suunnittelin siihen jo kanttakin. Omia sävellyksiä on varmaan kolmattakymmentä jo olemassa. En ole saanut niitä yhteen vielä kasattua. Mulla on sellainen tunne, että tuo asia tulee toteutumaan. Voisin tässä jakaa kuvan, mutta se ei ole mikään lopullinen versio.

Keijukitara
Tää on keijukitara . Oon piirtänyt sen joskus kauan aikaa sitten , ja ajatellut levynkanneksi . (C) JSK 2019

Palatakseni tähän punaiseen lankaan, joka tätä artikkelia pitää kasassa, se liittyy omaan kitaransoiton oppimiseen. Muistan tämmösen lauseen suurinpiirtein lukeneeni jossain ”älä soita kitaraa naapurin mummolle tai tyttöystävällesi, soita sitä itsellesi”. Hyvin kolahtaa tuo, koska en ole esiintynyt julkisesti käsittääkseni kertaakaan. Paitsi että olen. Antaa niiden kertojen olla.

Kerran soitin Eino Leinon hymyilevää Apolloa serkkuni häissä. Siihen on minulle tullut melodia, jonka olen saanut nuoteiksi kirjoitettua ja tallennettua MuseScoreen. Siinä on yksi uusi alue, jossa on kokenut voimaantumista. Toiset on pidemmällä bändihommissa, sanotaan, että ”rummut ja basso” on bändin pallit. Tärkein soitin on kuitenkin omasta mielestäni pimpparauta.

Musiikkia voi oppia koko ajan lisää. >> Hymyilevä apollo , Tuure Kilpeläinen

Olen oppinut siis laittamaan nuotteja viivastolle. Edelleen on vaikea nuoteista kyllä soittaa, koska minua ensiksikin hämmentää se, että on erilaisia viivastoja ja visuaalinen aistimus ei olekaan sama kuin kuuloaistimus. Mikä se on kuvan ja äänen suhde, kait ne kulkee käsi kädessä. Välillä ne on erossa ja hiljaisuus yhdistää kaikki. No joo. ”Elämää suuremmat aurinkolasit” tulee mieleen.

Olen siis säveltänyt musiikkia, ja yksi biisi on omistettu mun äidin miesystävälle joka kuoli syöpään. Mun isäkin kuoli syöpään. Laulussa >> Yhdessä  kerrotaan vertaisuuden voimasta, ja sen sanat ja melodian voi kuunnella tuon linkin kautta MuseScoressa.

Vaikka kuinka voimaantuisi, niin ketä varten sitä täällä loppujen lopuksi ollaan ? Olen sanonut, ainakin englanniksi, ja nyt suomennan tähän tarkoitukseen että ”Kollektiivi haisee, mutta kukaan ei ole kait syntynyt parfyymintuoksuisena per se”. Eli toisiamme varten me täällä olemme, ja omaa itseään voi kehittää. Kait se tuoksukin on yksi vahva voimaa viestittävä asia. Muistan kun sain ruotsinsiskolta isän vanhan työpaidan muovipussissa.

Isien keskustelupalsta

https://www.facebook.com/Miessakit/posts/10157144962589935

Alkaako tämä juttu levitä kuin Jokisen eväät, vai saanko pidettyä kasassa. Tähän miesasiaan palatakseni. Tarkoitus on kertoa kitaransoiton opiskelusta, ja siitä mistä se alkuperäinen idea oli tullut. Kun oli kielletty puhumasta ja kertomasta asiasta, joka liittyy identiteettiin ja omaan olemiseen, vaiettuihin asioihin. Musiikista tuli keino ilmaista tunteita, ja oikeasti olen oppinut soittamaan vasta sairastumisen jälkeen.

Minua on uhattu lapsena: ”Jos kerrot tästä, otan siulta nirrin”. Mikä on ’nirri’? >>  Ja mä olen sen yrittänyt ottaa, hirttämällä niinkuin kehotettiin.  Olen ollut ihan haluton ja välinpitämätön >> Cucurrucucu paloma, Caetano Veloso

Uhkakuvia – mahdollisuuksien karttoja ?

Mitä sitten tapahtui? Ennen kuin minua uhattiin.  En voi puhua siitä. Mutta minä voin yrittää laulaa. ”Nirri” on kirjoittamani laulu, joka on tämän artikkelin punainen lanka, kertoo siis nirristä ja on vuosien saatossa muuntunut flamencomaiseksi.  Siitä on mulla tallessa monia versioita. Oon kääntänyt sanoja espanjaksi. Tietokone sanoo, että pitää syöttää salasana, että voin katsoa arkaluonteisia tietoja koneeltani.

Mistä ne sen tietää ! Kaikkiko sen jo tietää ? Kuka on lukenut mun kovalevyä ? Tällaisia vainoharhaisia ajatuksia tulee, kun on myös skitsoparanoidinen. Mun voimaa yritetään kontrolloida? Pitäskö asentaa Ubuntu? >>  Secret Agent Man , Johnny Rivers

Ensimmäiset kerran kun lauloin, ne oli täynnä raivoa ja vihaa, huutoa ja tuskaa. Paljon kaikua! Työstän laulua  edelleen. Siinä kerrotut asiat ovat muuttumassa flamencoksi siksi, että siten etäännytän asian. Ehkä ei ole tarkoituskaan saada sanoista selvää tai ymmärtää niitä, vaan ilmaista se  voima, joka on laulun tunteissa pohjimmaisena.

Pitäskö se tässä nyt kevään mittaan sitten koettaa nauhoittaa, tallentaa? Tai jotain? Pitääkö minun yrittää?  Mulla on nuo soittovälineet ja hyvä mikrofoni. Pystyn Audacityllä miksaamaan raitoja. Olen sitäkin ohjelmaa opiskellut jo varmaan kymmenen vuotta. Bandihommia olen hieman sivusta seurannut, ja ollut roudarina ja ’managerina’, mutten ole soittanut lavalla mitään. Veli- ja kummipojan kanssa ollaan kuitenkin jotain yritetty kämpillä harjoitella. Voi jos joskus olis bandi, joka voisi soittaa mun musiikkia! Siinä on kait yksi toive mulla. Musiikki voi olla jopa tärkeämpää kuin kirjoittaminen? Kumpi on vähemmän tuskallista?

Elämänlaulu – ilmaiseminen

Koko tämä musiikkisektorin avaaminen liittyy mulla siihen ajatukseen, joka on lähtöisin Ludwig Wittgensteinilta : ”Siitä mistä ei voi puhua on vaiettava.” . Ite oon vääntänyt tuon johonkin kirjaani motoksi : ”Siitä mistä ei voi puhua on huudettava !” . Kauneinta musiikkia kuitenkin on hiljaisuus, josta voi herkkään mieleen nousta kuin tyhjästä  melodia ja laulu niille, jotka ovat virittyneitä elämälle.  Näin koen olevani. Olen tietoisesti virittynyt elämän lauluun. Olisiko se sitten uusi väännös, että ”Siitä mistä ei voi puhua on laulettava?”, tai ”Siitä mistä ei voi puhua on soitettava?”.

Jokaisella on oma elämän laulu. Skitsoaffektiivinen mieli tuo jonkun tunnelman kautta musiikkia ja runoja mieleen.

Tämä laulu tuli nyt. Ja siinä  sitä ennen mielessä myös  >> Mauri Antero Numminen:  M.A.N. ja American Patrol, suomeksi Kotiharjun päällä. Ei ole kotia mulla, mä oon elämän kiertolainen. Arentimies.

Mutta on mulla selvillä mistä olen tänne Pohjan perukoille tullut.  Isäni on haudattu Norjan rajan lähelle Trankilsiin. Mulla on viikinkigeenit. Olen usein sanonut, että viikingeillä on ’periytyvä orpous’ ongelmana.

Jokainen laulu on jonkinlainen paketti, jossa on esitetty elämään liittyvä perustotuus tavalla, joka kuvaa sitä parhaiten.   Seuraavasta runosta on tehty sävellyksiä, jotka koskettaa sielun syvintä voimaa. Tämä on hieno runo, ja siinä on lohtua, ja viisautta joka osuu minuun.

”The archer sees the mark upon the path of the infinite,
and He bends you with His might
that His arrows may go swift and far.” — Kahlil Gibran

Kitaran soittaminen, musiikin opiskelu  ja oma elämäni laulun esittäminen on selkeästi asia, joka on vielä kesken. Ja haluan tehdä musiikkia lisää!

Projekti

Tämän pitkällisen projektin työnimi on siis ”Nirri”. Olen kait sen laulun sanat jossain julkaissut. Sen melodia on tullut kitaran avulla. Melodia on MuseScoreen merkattu ja sitä  koitan kevään, tai kesän mittaan vaikka työstää seuraavaksi. Yksi mun vahvuus ei ole asioiden pitäminen kasassa, vaan kaikki tuntuu fragmentoituvan. Huomio hajoaa. Se voi liittyä siihen, että mun mieli on ollut ihan hajalla kun olin pikkupoika. Olen voinut kirjoittaa tästä asiasta jo aikaisemmin tässä artikkelissa.  Muitakin lauluja on mulla työn alla. Se on aika ihmeellistä miten musiikki voi yhdistää ihmisiä vaikka ei olisi koskaan aikaisemmin tavannut henkilöä.

Sen lisäksi että on oikeita siskoja veliä yhteensä 7 kappaletta, on mulla tullut läheisiksi siskoja ja veliä, jotka on siis henkisiä sisaruksia. Yksi tällainen henkilö on Jozzie ”Bee” Ellison, jonka olen tavannut Facebookissa, ja jonka kirjoittamista teksteistä on syntynyt kuin itsestään lauluja ja melodioita. Kun melodia tulee, niin laitan soinnut kitaran kanssa paperille.  Yksi näistä lauluista on >> Every Breath – ( jokainen henkäys ) . Se on mun oma sävellys.

Isän ikävä – mies miehelle

Sanotaan, että ”Ei heikkouksiaan kannata kehittää.” En minä ole mikään hyvä soittaja, enkä laulaja. Ja sitten kannustetaan, että ” Keskity vahvuuksiin”. Mun vahvuus on tutkia käsittämättömiä asioita, koska haluan ymmärtää. Pienenä poikana kysyin aina, ”mintäi”?, joka on suomen kielellä ”miksi, minkä tähden/takia?”.  Ja  mistä sen tietää mikä voima heikkoudessa piilee? Voisiko sitä sanoa vaikka, että  ”Heikkouden kautta vain voi tietää mitä on vahvuus”.  Mikäli haluat kuunnella sitä musiikkia josta olen tässä viitannut, voit löytää sen soittolistalta, jonka olen laittanut Youtubeen. 

Haluan jakaa tähän kuvan surustani. Olen saanut paljon apua sosiaalisen median kautta mun kansainvälisiltä kavereilta. Tiedän, että maailmassa on ihmisiä jotka ymmärtää minua, jotka haluaa olla mun tukena ja ymmärtää minua.

Siunaus sydämestäni sydämeesi ja kaikille niille jotka ovat lähellä sydäntäsi.

Olen tehnyt suomalaisesta vanhasta marssilaulusta useita sovituksia. Yhdessä olen muuntanut sanat niin, että lauletaan : ”Taidetaan olla vertaisia, koska me ollaan kahden”. Tein myös kokeilun, jossa äänitin kitaransoittoa, muutin Anthem -ohjelmalla soittoni nuoteiksi, lisäsin MuseScoressa basson ja muunsin soittimet kirkkouruiksi. Tämä oli hauskaa ! ( nauraa )

Olen myös tehnyt siitä kirkkourkusovituksen, jota voisi käyttää kait ’gayboy’s wedding march’. >> We are no brothers .

Jouni SAkari
Jouni Sakari Kemppinen. Täytän huomenna 12.4.  57 vuotta, eli 20817 päivää. (C) JSK 2015. #taklaastigma #ihminenensin . Vaikka mulla on kyyneleitä silmissä, niin mä olen kuitenkin aika onnellinen. Onhan suomalaiset sentään, saatana!, maailman onnellisinta kansaa ! Vietän syntymäpäiväni kotona  kukkien kanssa, ne on hyviä kuuntelijoita.

Kaikki eivät voi puhua , ja itsensä ilmaiseminen voi olla haasteellista, niinkuin Jason Beckerin tapauksessa. Hän on vasta tehnyt älppärillisen musiikkia, ja diggaan siitä laulusta :  >>  Hold on to love, Jason Becker

Heräsikö jotain tunteita / ajatuksia kun luit tätä ? Voitko kertoa niistä ? Kommentoi, anna palautetta blogista palautelomakkeen kautta.  Voit laittaa viestisi myös yhteisöblogin sähköpostiin.  

Kuuntele kukkia ! >> Pekka Streng . Iloa ja voimaa sun elämääsi ! >> 🙂 In the mood! , Grace and mercy ❤ Amazing grace ,  (yes) , Sting: Shape of My Heart  , _/\_  Claudia Kivisydän

Miten ja mikä musiikki on auttanut sinua voimaantumaan ?

Kuuntele soittolista : https://www.youtube.com/playlist?list=PLCdryuuWi6WxSjdYYvRCRXxl4JF33NR7X

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggers like this: